Lapset, suru

Pikku hiiri ja Vanha elefantti ovat ystävykset, joista on paljon iloa ja apua toisilleen. Vanhan elefantin kyydissä Pikku hiiri pääsee pitkille retkille ja seikkailuihin. Kotipuun alla ne kertovat toisilleen hauskoja juttuja. Vanha elefantti on kuitenkin jo hyvin väsynyt eikä se enää näekään kunnolla. Vanha elefantti alkaa kaivata vain lepoa ja rauhaa, pois viidakon iloisesta elämästä. Vähitellen Pikku hiiri ymmärtää, että myös luopuminen kuuluu elämään. Eläinystävän kautta kirja kertoo kauniisti lasta koskettavalla tavalla kuoleman lähestymisestä ja surun kohtaamisesta.

Kirjassa käsitellään lemmikkieläimen kuolemaa. Niki on vanha koira, joka herää yhtenä aamuna koirien taivaassa. Taivas on ihana paikka mutta Niki tietää, että Arto ikävöi sitä. Niinpä se lähettää Arton uniin ilahduttavia mielikuvia taivaasta ja vihjeen uudesta koiranpennusta.

Tämän kirjan keskeinen teema on lapsen suru. Viisivuotias Max tietää perheen läheisen ystävän kuolevan pian, mutta hän ei osaa hahmottaa, mitä kuolema on. Aikuisten vastaukset siitä, että ihmistä ei enää ole hämmentävät häntä. Max alkaa etsiä selitystä sille, mitä ihmiselle tapahtuu kun hän kuolee.

Saukko, Myyrä, Kettu ja Jänis asuivat metsän keskellä pienessä talossaan sopuisasti ja onnellisina. Syksyn lehtien pudotessa maahan kettu kävi päivä päivältä laihemmaksi ja kalpeammaksi. Eräänä päivänä ystävykset löysivät sen kuolleena puun juurelta. Aluksi ystävysten suru tuntui sietämättömältä. Vähitellen he alkoivat toipua. Ketun kommellusten muisteleminen jopa naurattaa. Pois mennyt ystävä jää elämään Saukon, Myyrän ja Jäniksen sydämeen aina ja ikuisesti.

Tyttö muistelee kuollutta pikkuveljeään ja kuulee äidiltään että itkeminen ja muistelu helpottavat. Ikävästä, surusta, syyllisyydestä sekä vihasta kerrotaan pienen tytön sanoin.

Markon ystävä Tiina jää auton alle ystävysten kävellessä leikkipaikalta kotiin. Marko jää suremaan ystäväänsä, muistelee yhdessä tehtyjä asioita ja osallistuu hautajaisiin. Kirjassa pohditaan kuolemaa kristilliseltä pohjalta.

Eemillä on maailman paras keinu- ja kalakaveri, hänen mummonsa. Kun mummo sairastuu, yhteiset leikit vaihtuvat sairaalavierailuihin. Sitten mummo kuolee, ja Eemin kodin valtaa varovainen hiljaisuus perheenjäsenten koittaessa peittää surunsa toisiltaan. Sydämessä painava möykky saa Eemin vihdoin puhumaan surustaan äidille ja isälle. Olo helpottuu, kun asiasta uskaltaa puhua.

Tänä jouluna Cecilie ei voinut mennä portaille kuuntelemaan kirkonkelloja. Hän oli sairas, eikä vain pikkuisen sairas, vaan hän oli sairastanut jo lokakuusta lähtien. Eräänä yönä Cecilien ikkunalaudalle ilmestyy hahmo, jolla on valkea kaapu ja paljaat varpaat; enkeli nimeltä Ariel.

Pikkunalle ja Ukki ovat parhaat kaverukset. Yhdessä he rakentavat majan puutarhaan. Eräänä päivänä vanha Ukki sairastuu eikä enää parane. Lohdullinen tarina korostaa elämän jatkumista uusissa sukupolvissa. Kuvitus tukee tarinan lämmintä ja valoisaa tunnelmaa.

Valloittava kirja siitä, miten ukkinsa menettänyt pikkupoika käsittelee suruaan yhdessä mummin kanssa. Mummi osaa lohduttaa pientä surijaa oman ikävänsä keskelläkin, ja hänen keinonsa ovat hyvin käytännöllisiä…

Kirja muistuttaa myös taivaallisen Isän huolenpidosta. Hän on kanssamme sekä valoisina että pimeinä päivinä, eikä meidän tarvitse pelätä edes kuolemaa.

Surutyökirjan avulla lapsi voi nimetä tunteitaan, ymmärtää tuntemuksiaan ja saada vahvistusta oman elämänsä jatkumiseen. Työkirjaa voi täyttää myös yhdessä lapsen kanssa, joka ei vielä itse osaa lukea. Saatavilla myös ”Minun suruni. Aikuisen opas”.

Kirjassa käsitellään surua ja siitä selviämistä. Heimon isomummo Kimmelstiina kuolee, ja uudet asukkaat ovat muuttamassa isomummon asuntoon. Heimo sulloo äkkiä poskensa täyteen isomummon lempitavaroita ja muistoja. Posket tulevat niin täyteen muistoja, ettei hän pysty puhumaan ja poskiakin alkaa kolottamaan. Yllättäen Heimo löytää metstästä sirkuksen, ja sitä kautta isomummon tavaroille löytyykin uutta käyttöä. Isomummon muisteleminen ei tunnukaan enää pelkästään surulliselta.

Koskettava kuvakirja isoveljen surusta.

Sinä yönä tuli talvi kertoo tarinan isoveljestä, joka ei saakaan odottamaansa pikkusisarusta kotiin. Kaunis kuvakirja kohtaa vaikean aiheen lapsen tasolta, päällimmäiseksi jää lohdullinen ajatus elämän jatkumisesta.

Isoveljen näkökulmasta tehty kuvakirja käsittelee vauvan kuolemaa ja surun muuttamista perheeseen. Malliuksen valoisa ja lämmin kuvitus sekä Isoaron herkkä ja lapsen ajattelutavan tavoittava teksti kertovat rohkeasti surusta mutta myös siitä, kuinka lapsen arki jatkuu.

Lapsen menettämisen suru on koskettanut sekä kirjailija Anna Elina Isoaroa että kuvittaja Mira Malliusta omakohtaisesti. He halusivat tehdä aiheesta kuvakirjan, joka voisi tuoda lohtua saman asian kohtaaville perheille ja erityisesti lapsille.
Anna Elina Isoaro (s. 1981) on tamperelainen runoilija ja läänintaiteilija. Isoaro on käsitellyt lapsen menettämistä myös runokokoelmassaan Tämänilmaiset (Aviador, 2019).

Mira Mallius (s. 1981) on helsinkiläinen kuvittaja ja muotoilija, joka on tunnettu mm. kalentereistaan, postikorteistaan sekä monista lastenkirjakuvituksista.

Kuolemasta on usein vaikea puhua lapsille, olipa kyse sitten käytännön asioista tai kuolemaan liittyvistä käsityksistä. Tässä kirjassa Aten ja Annan perhettä kohtaa suru, kun lasten setä kuolee. Seuraamme, miten perheessä toimitaan ennen hautajaisia ja hautajaisissa, ja kyselemme lasten kanssa, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.

“Tyttö tietää, että salaisuus on olemassa, mutta hän ei tiedä missä. Ei hän tiedä sitäkään, voiko salaisuuden luo matkustaa tai muuten vain mennä, kun ei hän tiedä mikä salaisuus on.” Koskettava kuvaus tytöstä, joka pohtii suurta menetystä, iloa, surua ja kuolemaa joululahjaksi saamansa nallen avulla. Elisabet tarkastelee nallen silmien vaihtuvia värejä, omia aamu- ja iltasilmiään sekä isän kauas tuijottavia kyyneltyviä silmiä ja etsii niistä vastausta elämän salaisuuteen. Nallen rinnalla eläen Elisabet pääsee vähitellen suuren kaipauksen yli.

Tyttö ja naakkapuu kuvaa keskittyneesti lapsen elämän käännekohtaa, isän kuoleman aiheuttamia väistämättömiä muutoksia. Pienen tytön tunteet ja ajatukset kuljettavat hienoviritteistä kertomusta sisäisenä puheena: lapsi miettii elämänsä sattumuksia rautatieaseman isojen naakkapuiden alla äidin ostaessa matkalippuja uuteen paikkaan. Kun naakat yhtäkkiä lähtevät lentoon ja katoavat näkymättömiin, tyttö tietää, miltä puista tuntuu.

Joelin ystävä on kuollut. Hänet viedään autolla pois, ja myöhemmin hän on haudattuna maahan. Mitä on tapahtunut? Minne Joelin ystävä on mennyt? Tämä herkkä tarina käy lapsen näkökulmasta läpi surun ja menetyksen tuskaa ja tyhjyyttä, kuoleman ja hautaamisen suruun ja hyväksymiseen. Sen lisäksi, että se selittää, mitä kuolleen ruumiille tapahtuu, se kertoo siitä turvallisesta paikasta, joka odottaa jokaista uskovaa.

Reeta on usein sairaalassa eikä voi käydä koulua. Hänen Jenni-siskonsa haluaa tietää, miksi hän ei ala parantua. Eikö Jumala kuule heidän rukouksiaan? Eikö hän välitä? Kirja kertoo lämminhenkisestä ja huolehtivasta perheestä, joka opettelee tulemaan toimeen pitkällisen sairauden kanssa. Kirja kertoo kärsimyksestä ja kuolemasta mutta myös taivaasta, missä ei ole enää kyyneleitä, tuskaa eikä kärsimystä.

Henrik ja Sara ovat parhaat ystävykset ja leikkivät rannassa. Sillä välin, kun Sara käy hakemassa kotoa kuivia lapasia, Henrik hukkuu rantaveteen. Saraa lohduttaa, kun hän pohtii äidin kanssa, että Henrik on tavallaan yhä olemassa heidän ajatuksissaan. Silti välillä Sara on hyvin surullinen, ja tahtoisi että Henrik tulee takaisin. Silloin auttaa itkeminen ja äidin lohdutus.

Kun Joni täyttää kuusi, isoisä muuttaa heille asumaan. Isoisä on usein kipeä ja nukkuu paljon, mutta muulloin Joni saa nauttia tämän huikeista tarinoista ja kiireettömästä seurasta. Kunnes eräänä yönä isoisän odottama hallava hevonen ilmestyy pihaan ja vie isoisän viimeiseen seikkailuun.

Jännittävä ja mielikuvitusrikas satu pojasta, joka veljensä menetettyään tapaa tämän uudelleen Varjomaassa, auttaa tätä taistelussa pahaa vastaan ja matkalta palattuaan on valmis rohkeasti kohtaamaan oman elämänsä haasteet.

Vanha ja nuori koivu olivat hyvin läheisiä. Eräänä yönä hurjasti puhaltava tuuli kaatoi puuvanhuksen ja vähitellen se kuoli. Ennen kuolemaansa puuvanhus ehti antaa pikkukoivulle arvokkaan lahjan. Lahja hälvensi pikkukoivun suurta surua.

Miten kertoa lapselle itsemurhasta. Surupilven salaisuus kertoo yhden perheen surutarinan pienen lapsen näkökulmasta. Lapsen sisko on tehnyt itsemurhan, ja tunteet ovat erityisen musertavia. Keskustelu ja tunteiden näyttäminen ottavat lapsen mukaan perheen yhteiseen suruun ja tuovat hänelle turvaa.

Ei kai voi olla olemassa koko ajan ja sitten yhtäkkiä ei ollenkaan!, ajattelee Alma, kun mummi kuolee. Mummin iloinen olemus ja hauskat jutut tulevat koko ajan mieleen, ja välillä Almaa kiukuttaa, vaikka olo onkin surullinen. Hautajaisten jälkeen on helpompi hyväksyä se, että mummi on mennyt taivaaseen. Lapsen tunteita kuvaava kirja.

Ihmeellinen kertomus pikkuveli Korpusta ja isoveli Joonatanista, hyvän ja pahan kamppailusta, elämästä ja kuolemasta. Veljekset aloittavat kuoltuaan uuden elämän toisessa maailmassa, Nangijalassa jossa he kokevat yhdessä monia jännittäviä seikkailuja.

Nelli ja Saara ovat hyvät ystävät, vaikka heillä on ikäeroa kymmeniä vuosia. Yhdessä he käyvät museoissa ja kahviloissa, juttelevat, luistelevat ja leipovat leipää. Saara kertoo Nellille taiteesta ja menneistä ajoista, myös tuberkuloosiin kuolleesta pikkusiskostaan Iidasta, jota Nelli Saaran mielestä muistuttaa. Saaran taika on hänen valoisa suhtautumisensa elämään ja rakkautensa taiteeseen, jotka hän pystyy välittämään nuorelle Nellillekin. Kertomuksen lopussa Saara kuolee, mutta hänen muistonsa jää elämään Nellin mieleen.

Jukka Hukka ja hänen kaverinsa vierailevat mielellään Ison Hukan luona. Eräänä päivänä Iso Hukka onkin poissa, ja he tulevat kovin surullisiksi.

Hämähäkki opastaa Jukka Hukkaa katsomaan asioita hieman toisesta näkökulmasta. Kun Jukka Hukka ymmärtää, ettei oikea rakkaus koskaan pääty, hän voi taas tuntea iloa.

Kirja lapsille ja nuorille, jotka surevat. Kirjassa kerrotaan nuoren Billin vaiheista, kun hänen äitinsä kuolee yllättäen. Bill kohtaa uusia asioita: hautajaiset, perheessä tapahtuvat muutokset, koulutoverien ja opettajien suhtautuminen, selviäminen ikävästä ja monista tunteista. Kirjan jokaiseen lukuun sisältyy pohdintaosa avuksi lukijan oman surun käsittelemiseen. Kirjasta saavat apua surevat lapset ja nuoret sekä heidän perheensä, mutta myös ne, jotka haluavat löytää tapoja kulkea menetystään surevien rinnalla

Syksy on tullut, ja puut varistavat kuolleita lehtiä. Pupuperhe tekee yhdessä pihatöitä, ja mummikin käy kylässä. Eräänä päivänä mummi joutuu sairaalaan eikä pikkupupu näe häntä enää koskaan. Luonnon kuoleminen ja mummin kohtalo kietoutuvat yhteen. Kuuluu Osaan jo lukea -sarjaan.

Innan paras ystävä on Malla, mutta Malla sairastuu. Ja sitten tulee päivä, jolloin Mallaa ei enää ole. Koulussa on tyhjä pulpetti ja tyhjä on myös Innan olo. Kunnes Mallan äiti tuo Innalle kirjat, jotka Malla on halunnut lahjoittaa. Mukaan Malla on kirjoittanut kirjeen, oman testamenttinsa. Kirjat ovat kirjoja, mutta kun Malla avaa yhden, hän joutuu mukaan seikkailuun, josta ei ole tulla loppua. Ja heti perään toiseen, ja sitten kolmanteen. Monien käänteiden jälkeen Inna kirjojen kautta lopulta tavoittaa myös Mallan. Ja Inna ymmärtää, että jokainen ihminen elää niin kauan kuin hänet muistaa.

Valtsun ja Veeran veli Olli on sairas, eikä hän parane. Miksi joku sairastuu, mutta joku toinen saa olla terve? Kaikkea ei ihminen, eikä edes mummon virkkaama tuhatjalkainen, voi ymmärtää. Sisarukset kohtaavat elämän rajallisuuden, kun Olli menehtyy. Koko perheellä on surun ja ikävän aika. Silloin mummo ompelee mustan napin tuhatjalkaiselle.  ”Se on vähän niin kuin surunappi, nappi kertoo, että sen kantaja on menettänyt läheisensä ja suree häntä”, mummo sanoo.

Kirjassa seurataan menetyksen kohdanneen perheen arkisia tilanteita hyvinä ja huonoina päivinä – päivinä, jolloin suru on voimakas tunne muiden tunteiden joukossa. Tarinoissa ihmetellään ja kysytään miksi. Teinkö jotain väärin, että tämä sairaus tuli juuri meille, eikä sitä voitu parantaa? Hyvien ja kauniiden muistojen vaaliminen auttaa surussa eteenpäin ja läheisten ihmisten apu ja tuki tuo lohtua. Ja niin kuin puu saa lehtiä, saa ihminen menetyksen jälkeen pikkuhiljaa voimansa takaisin.

Koska jonkun pitää auttaa maassa makaavia kuolleita eläimiä, lapset perustavat oman hautaustoimiston. Kuolleet kimalaiset, pakastimesta löytyneet sillit ja mummon loukkuihin jääneet hiiret – kaikki ne saavat arvokkaat hautajaiset kukkineen, itse kirjoitettuine värssyineen ja hautakivineen. Yhtä aikaa hersyvän humoristinen ja haikea tarina lapsista pohtimassa elämän ja kuoleman ikiaikaista mysteeriä.

Eliaksen ja Oulan vaari kuolee. Lapset surevat, kumpikin omalla tavallaan. Äiti ja isä saavat vastattavakseen suuria kysymyksiä elämästä ja kuolemasta. Yhteiset muistot lohduttavat surussa.

Helmi-kirjat ovat erityislaatuisia lastenkirjoja herkästä aiheesta. Vammaisen lapsen syntymä vaikuttaa koko perheen ja lähipiirin elämään. Sarjan kirjat kuvaavat pikku-Helmin elämänkaarta sekä perheen elämää – odotusajasta ja yhteiseen elämään sopeutumisesta aina luopumisen aikaan asti. Helmi-siskon pientä elämää tarkastellaan erityisesti koulunkäyntiään aloittavan Jaakko-veljen avoimin ja rakastavin silmin. Aihetta käsitellään lämmöllä ja kunnioituksella. Tukea tarvitsevat pikku-Helmin lisäksi myös lähipiirin ihmiset.

Mummi on kuollut. Piipatilla on häntä niin ikävä, että itku tulee vähän väliä, vatsaan sattuu ja toisinaan kiukuttaa kauheasti. Yhdessä vanhempiensa kanssa Piipati kokee läheisen menetykseen liittyvän surun ja kaipauksen. Hän osallistuu mummin hautajaisiin, käy viemässä uurnan hautausmaalle ja muistelee mummia valokuvia katsellen. Talven jälkeen Piipati istuttaa mummin muistoksi kukkaniityn, joka kertoo, että kuolema ei vie pois rakkautta – rakkaus vain muuttaa muotoaan.

Koskettavan ja empatiakykyä vahvistavan tarinan kautta lapsilukija voi eläytyä läheisen menetykseen liittyviin tilanteisiin ja tunnelmiin. Kirjan lopussa on aikuisille vinkkejä keskusteluhetkiin lapsen kanssa, käytännön tietoa lapsen surusta sekä tukea lapsen huomioimiseen hautajaisissa.

Heli Pruuki on pariterapeutti, perhepsykoterapeutti ja teologian tohtori. Anita Polkutie on lahtelainen kuvittaja, joka on kuvittanut lukuisia oppimateriaaleja ja lastenkirjoja.

Jasminin ja Joonan ukki on kuollut. Sisarukset pohtivat yhdessä kuolemaan liittyviä kysymyksiä lapsen tavoin – avoimin silmin. Jasmin ja Joona elävät läpi monia kuolemaan liittyviä tunteita ja tapahtumia. Mistä ukille saadaan arkku? Minne ukin tavarat joutuvat? Jasmin miettii sitäkin, tuleeko ukille haudassa kylmä. Kipeästä aiheesta huolimatta kirjan sävy on valoisa ja toiveikas: kaikki ei pääty kuolemaan. Läheinen jatkaa elämäänsä muistoissamme ja ehkä hän näkeekin meidät pilven takaa. Kirjan loppuun sijoitettu asiantuntija osio pyrkii vastaamaan lapsen ja aikuisen mieltä surun keskellä vaivaaviin kysymyksiin.

Eevan sisko Elisa on kuollut, ja Eevasta tuntuu pahalta. Hän on surunsa vuoksi ”kadonneiden siskojen maassa”, jossa tekee mieli nauraa kun muilla on suru ja itkeä kun muut ovat onnellisia. Pikku hiljaa ajan kuluessa maisema kadonneiden siskojen maassa muuttuu valoisammaksi.

Saku on vauhdikas ja touhukas poika. Sakun äiti ja isä ovat useimmiten huolissaan. Heitä huolettaa, että Saku tuntee olonsa yksinäiseksi. Sakusta ei tunnu yksinäiseltä sillä hänellä on salaisuus. Sakulla on enkeliveli. Enkeliveli puhuu hieman hassusti, mutta Saku ymmärtää silti. Enkeliveljen kanssa Saku voi kokea mitä ihmeellisimpiä seikkailuita. Vaan rohkeneeko peloton Saku koskaan potkaista jalkapalloa? Enkeliveli on kirjoitettu noin 3–6-vuotiaille. Kirja käsittelee rakkautta ja surua mielikuvituksen ja huumorin keinoin.

Aleksi on menettänyt isänsä ja kantaa siitä syyllisyyttä. Puhuva kissa, Ropponen, lähtee Aleksin kanssa selvittämään silinterihattuiselta mieheltä saamaansa tehtävää, särkyneen lasipallon salaisuutta. Aleksin ja Ropposen tarina kertoo, miten lapsi suree. Se sopii lapsen luettavaksi itsenäisesti tai käsiteltäväksi tutun ja turvallisen aikuisen seurassa, jolloin aikuinen voi vastata lapsen kysymyksiin

Kettu oli elänyt pitkän ja onnellisen elämän, mutta nyt se oli väsynyt. Se katsoi rakasta metsäänsä viimeisen kerran, sulki silmänsä ja vajosi ikuiseen uneen.

Eläinten oli vaikea kuvitella elämää metsässä ilman Kettua, mutta Kettua muistellessa niiden surusta raskaat sydämet kevenivät. Samaan aikaan pieni puun taimi nousi lumesta juuri siitä kohdasta, jossa Kettu lepäsi. Tarina tarinalta se kasvoi suuremmaksi, vahvemmaksi ja kauniimmaksi.

7-vuotiaan Veeran veli Olli menehtyy äkilliseen sairauteen 4-vuotiaana. Veera tapaa pikkuveljeään mielikuvituksessaan ja tekee tälle runoja. Myös äidin ja isän kanssa on helpottavaa jutella muistoista, joita heillä on Ollista.

Lastenkirja, joka keijukaisten maailman kautta vie lukijat luopumiseen ja kuolemaan liittyviin tapahtumiin.

Pikku-Annan hoivaama hanhi menehtyy, mutta hanhen pesästä löytyy suuri valkea muna… Kaunis kertomus elämän kiertokulusta pienille lapsille.

Enkelikoira on kertomus Pamista ja Jamista, kahdesta koirasta, joista toinen on salaperäinen ja oikeasti ”enkelikoira”. Enkelikoira on mielikuvitukseen ja tunteisiin vetoava tarina, joka ohjaa lukijaa tutustumaan myös omiin tunteisiinsa: pelkoon, suruun, ystävyyteen, luottamukseen.

Kymmenvuotiaan Veeran äiti menehtyy syöpään. Kun äiti vuosi sitten kertoi sairastuneensa, hän vannotti tyttöä pysymään reippaana. Isäänsä Veera ei ole nähnyt; tämä jäi Lappiin äidin muuttaessa etelään eikä koskaan saanut tietää tyttärestään. Veera joutuu sukulaistensa hoteisiin, mutta kauan hän ei huoltajuutta pakoilevien aikuisten helmoissa pyöri: taskussa vain muutama kolikko Veera lähtee etsimään isäänsä.

Metsäneläinten suru vanhan viisaan mäyrän kuolemasta lievittyy, kun ne muistelevat, mitä hauskaa mäyrä elämänsä aikana kaikille opetti.

Eräänä sunnuntai-aamuna Peltosen perheen pikku-Sanna löytyy kuolleena sängystään. Kätkytkuolema, sanovat lääkärit. Suuri suru ja järkytys kerrotaan Pekka-veljen näkökulmasta kristillisin painotuksin: Sanna on mennyt taivaaseen. Sannaa ei koskaan unohdeta, mutta elämä iloineen ja suruineen jatkuu myös Peltosen perheessä

Kaikenikäisten käteen sopiva pieni surukirja käsittelee sitä, miltä tuntuu, kun joku, josta kovasti pitää, kuolee. Monica Vikström-Jokela on koonnut pieneksi kirjaksi ajatuksia, runoja ja katkelmia Raamatusta, jotka lohduttavat ja auttavat luottamaan, että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

Vicky on 12-vuotiaan Jaden paras ystävä, ja Jade tekee aina niin kuin Vicky haluaa. Kun Vicky menehtyy liikenneonnettomuudessa, Jaden maailma romahtaa. Miksi heidän piti riidellä juuri ennen onnettomuutta? Pian Jade huomaa, ettei komentelevainen Vicky ole jättänyt häntä – tuntuu kuin tämä yhä seuraisi Jaden jokaista liikettä ja sanaa.