Aikuiset

Alla olevasta listasta löydät suruun ja lapsen kuolemaan liittyviä aikuisten kirjoja. Voit vinkata meille uudesta kirjallisuudesta osoitteeseen toimisto@kapy.fi.

Aalnutt Luke | Taivas on meidän (2018)

Mitä jää jäljelle, kun oma lapsi sairastuu parantumattomasti? Syvästi koskettavassa esikoisteoksessa toivo löytyy, kun kaikki on jo menetetty.

Aaltonen Katariina | Äidin 365 toivon päivää (2014)

Katariina Aaltosen 25-vuotias poika Vili oli ammattikorkeakoulusta valmistumassa oleva nuori mies, nelilapsisen perheen toiseksi vanhin lapsi. Sosiaalinen persoona, jolla oli paljon ystäviä. Vili asui Keravalla pitkäaikaisen kihlattunsa kanssa ja suunnitteli innoissaan tulevaisuuttaan oman yrityksen parissa. Elämä oli mallillaan, kunnes Vili sairastui keuhkosyöpään vuonna 2011.

Ahnve Karin | On vasta aamu (1996)

Eräänä varhaisaamun hetkenä katkeaa pienen ihmisen elämä. Samalla murtuvat itsestäänselvyydet kahden nuoren aikuisen maailmassa. Linn ja Mats joutuvat etsimään tietä eteenpäin sekä oman itsensä suhteen että toisiinsa nähden. Rakkaus, työ, vapauden ja riippumattomuuden mallit ja hyvän elämän odotukset joutuvat puntariin.

Aidt, Naja Marie | Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin (2018)

Maaliskuussa 2015 Naja Marie Aidtin poika Carl kuoli onnettomuudessa 25-vuotiaana. Kirja kuvaa ensimmäistä vuotta musertavan puhelun jälkeen: se on sekä selonteko elämästä lapsen menetyksen jälkeen, siitä miten murhe muuttaa käsityksen todellisuudesta, toisista ihmisistä ja ajasta että kirja kielestä itsestään, runoudesta, menetyksestä ja rakkaudesta.

Ala-Heikkilä, Minna | Eikä sinua enää ole (2018)

Kirja kertoo surusta ja kaipauksesta mutta myös suuresta rakkaudesta, lohdutuksesta ja elämän viriämisestä uudelleen. Kahdeksan lasta, kahdeksan vanhempaa, kahdeksan kuolemaa, kahdeksan tarinaa. Kirjaa varten haastateltujen vanhempien lapset ovat kuolleet eri syistä, eri-ikäisinä. Kaikkien vanhempien kokemuksista kuultaa kuitenkin läpi toivo ja elämänvoima. Suurimmastakin surusta ja särkymisestä voi selviytyä.

Aura Erkki | Tanssityttö (2015)

Erkki Aura kirjoitti romaanin tyttärestään Johannasta, joka kuole Thaimaan tsunamissa vuonna 2004. Romaani on kertomus Johannasta, kaipuusta ja havahtumisesta.

Bendt Ingela | Kun pieni lapsi kuolee (2000)

Kun pienen lapsen kuolema koskettaa perhettä, surusta toipuminen vie aikaa. Tämän kirjan ensimmäinen osa käsittelee suruprosessia askel askeleelta: Miksi lapsi kuoli? Hautajaiset. Miehen ja naisen erilainen suru. Lapsen suru. Lähiympäristö. Eksistenssikysymykset. Matka surun läpi. Tie eteenpäin. Toinen osa sopii erityisesti ammattikäyttöön sairaaloiden, kirkon, koulun ja päivähoidon työntekijöille: kuinka tukea perhettä surussa. Kirjaan liittyy myös luettelo auttavista tahoista Suomessa.

Doughty, Caitlin | Hyvää kuolemaa etsimässä (2019)

Millainen on arvokas kuolema? Amerikkalainen hautausurakoitsija Caitlin Doughty tekee kirjassaan Täältä ikuisuuteen mukaansatempaavan matkan hautausrituaaleihin ympäri maailman. Doughty käsittelee hautaamisen historiaa, esittää mahdollisia näkymiä ruumiin kompostointiin ja ympäristöystävälliseen hautaamiseen ja selvittää, kuinka monipuoliset perinteet muualla auttavat meitä näkemään omat käytäntömme uudessa valossa. Eri kulttuurien käytäntöjä vertailemalla hän osoittaa, että läheisensä menettäneille on tärkeää voida saattaa vainaja lopulliselle matkalleen.

Eho Sirkku | Lapsen suru (2005)

Sirkku Ehon kirja on avoin kuvaus lapsen menetyksen tuomasta surusta, kivusta ja pimeydestä. Se tarjoaa mahdollisuuden jakaa naisen kokemusta surusta ja avaa samalla näköalan toivoon ja rakkauteen.

Ervast Johanna | Jäähyväiset Einolle (2008)

3-vuotias Eino saa keskellä yötä aivoverenvuodon. Aiemmin terve pikkupoika makaa yhtäkkiä sairaalassa puhe- ja liikuntakyvyttömänä. Välillä vanhemmat elävät parantumisen toivossa, välillä hirvittävässä tuskassa. Kuinka äiti ja isä kestävät, kun perusterve lapsi sairastuu vakavasti ja aivan yllättäen? Onko elämää mielekästä pitkittää, jos ihminen on parantumattomasti sairas? Miten äiti voi hyväksyä ajatuksen, että hän joutuu luopumaan pienestä pojastaan, päästämään lopullisesti irti? Voiko lapsen kuolemasta toipua koskaan? Ei sittenkään, vielä et ole tervetullut, kuolema, odota vähän. Anna hiukan lisää aikaa toivoa ihmettä. Jos sittenkin tapahtuisi jotakin toipumista ja palautumista. Johanna Ervast kirjoittaa esikoisensa yhdeksän viikon kamppailusta kuolemaa vastaan. Hän kuvaa omia tunteitaan, ympärillä olevien ihmisten reaktioita, sairaaloiden toimintaa, toivon rippeitä ja luopumisen tuskaa. Jäähyväiset Einolle on aito ja raastava kuvaus siitä, miltä tuntuu äidistä, joka istuu viikko toisensa jälkeen lapsensa kuolinvuoteen äärellä ihmettä odottaen.

Ervast Johanna | Jäähyväisten jälkeen – kertomus elämästä lapsen kuoleman jälkeen (2009)

Surusta ei voi toipua. Mutta surussa voi toipua. Vuonna 2005 Johanna Ervastin perheen elämä järkkyi. Kolmevuotias Eino kuoli yhdeksän viikon sairauden jälkeen. Jäljelle jäivät suru, muistot, tuska ja kaipuu sekä valtava haaste koota elämä uudelleen. Jäähyväisten jälkeen kertoo elämän pysähtymisestä, sen kääntymisestä taaksepäin ja vähitellen kriisien kautta löytyvästä jalansijasta, hiljalleen kasvavasta varmuudesta: ehkä elämä voi sittenkin jatkua. Lohduttomuuden ja uupumuksen jälkeen voimat palaavat ja surun kuvat alkavat pehmentyä. Elämään astuu ilo, ensin varovasti ja huomaavaisesti, sitten vahvistuen, arjen pieninä askareina. Aika haavat parantaa, sanotaan, ja haavoistaan aika tunnetaan. Jäähyväisten jälkeen kuvaa suruprosessin eri vaiheita ja surun monia kasvoja. Koskettava teos tarjoaa myös vertaistukea jokaiselle läheisensä menettäneelle. Jäähyväisten jälkeen on selviytymistarina suruista suurimmasta takaisin elämään.

Flang Pauliina | Seitinohuin säikein (2019)

Tämä kirja on sinulle, joka olet kokenut elämässäsi menetyksen ja sinulle, joka haluat oppia surusta.

Hallikainen Taru | Pikkuveljet eivät ole perhosia:kohdun mittainen elämä (2013)

Äidin kertomus musertavan surun ja valoisan toivon ristiaallokossa. Taru Hallikaisen raskaus alkoi kaksosraskautena. Kaikki vaikutti aluksi täysin normaalilta, raskaus eteni keskenmenon kriittisimmän vaiheen yli. 23. raskausviikolla kaikki muuttui: toinen lapsista menehtyi kohtuun. Hallikainen synnytti yhden elävän ja yhden elämänsä jo päättäneen lapsen. Lapsen menehtyminen kohtuun koskettaa erittäin montaa perhettä. On arvioitu, että joka viides äiti joutuu käymään läpi keskenmenon. Kun lapsi menehtyy 22. raskausviikon jälkeen, puhutaan keskenmenon sijaan kohtukuolemasta. Kohtukuoleman takia lapsensa joutuu hautaamaan vuosittain yli 200 perhettä. Aihe on ollut kauan tabu, josta ei ole puhuttu avoimesti.

Halme Liisa | Kun Sampo on poissa (2003)

Kirja on surukirja, jonka Liisa Halme on kirjoittanut kuolemansurun omakohtaisesti kokeneena.
Kirja kuvaa äidin ja perheen tuskaa, mutta myös surun määrätietoista työstämistä. Kirja auttaa ymmärtämään lapsen menettämiseen liittyvän surun ja yleensäkin kuoleman surun eri vaiheita, mutta paljastaa myös jokaisen vaiheen uuvuttavuuden. Kirja on tarkoitettu vastaavaan elämäntilanteeseen joutuvalle sekä jokaiselle, joka haluaa tai jonka tarvitsee ymmärtää, miten vaativa prosessi on lapsen menettämiseen liittyvä surutyö.

Happo Riikka | Minä sinua vaan – Elli enkelin matka (2016)

Sikiö on syvästi kehitysvammainen, oletteko edelleen aivan varmoja ettei abortti ole vaihtoehto? Tällaiset lapset kuolevat yleensä jo kohtuun. Eväämme monia hoitotoimenpiteitä koska lapsella ei ole mitään elinennustetta. Käytännössä puhutaan saattohoidosta jos ihme tapahtuu ja tämä lapsi syntyy elävänä.
Tästä tilanteesta lähdimme taisteluun aikaa, ennakkoluuloja ja tilastoja vastaan, apunamme luja tahto ja äidinvaisto.

Hedrenius Saara, Johansson Sara | Kriisituki (2016)

Miten auttaa järkyttäviä tapahtumia kokeneita lapsia ja aikuisia? Miten tukea heitä tavalla, joka vahvistaa heidän psyykkistä kestävyyttään ja edesauttaa toipumista. Tämä kirja kertoo kuinka ihminen reagoi vaikeita asioita kohdatessaan. Kriisituki on hyvä käsikirja heille, jotka kohtaavat työssään tukea tarvitsevia ihmisiä.

Heino Tarja | Pieni enkeli. Kuvaus kätkytkuolemasta (1999)

Kuvaus kätkytkuolemasta. Tarja Heino menetti oman tyttövauvansa.  Hän kuvaa kirjassaan aikaa raskaudesta lapsen kuolemaan, pitkää surutyötään sekä läheisten ja hoitavan henkilökunnan reaktioita.

Hulmi Heli | Kuoleman horisontti ja kirjoitus (2012)

Kuoleman horisontti ja kirjoitus kertoo, miten käsitellä kuolemaa kirjoittamalla. Kirja sopii sekä kirjoittajaohjaajille että kirjoittamista harrastaville. Esseenomaisessa kirjassa liikutaan lyyrisellä herkkyydellä elämän selittämättömällä alueella. Tekstissä yhdistyvät konkreettiset ohjeet runolliseen ilmaisuun ja hengellis-eksistentiaaliseen pohdintaan. Kuoleman horisontti on kuin meditaatioharjoitus, sen luettuaan sielu on astetta kirkkaampi.

Huovinen Veikko | Pojan kuolema (2007)

”Millainen Pekka oli luonteeltaan. Siinäpä vasta arvoitus. Tunsin hänet ja en tuntenut. Hän oli varsin erikoislaatuinen pojaksi ja nuoreksi mieheksi. Hyvin kirjava punos, pahimmillaan kuin riimuverkon imake. Herttaisuus, lukeneisuus, haavemielisyys, humaanisuus ja avuttomuus käytännön asioissa taistelivat groteskiuden, itsepäisyyden, satiirisen nokkeluuden, laiskuuden, ylimielisyyden ja kriittisen älyn kanssa. Pikkusielu hän ei ollut.”  Lokakuun 16. päivä vuonna 2005 Pekka Kalevi Huovinen, 41, meni Pieneen-Kiimasjärveen. Hänet löydettiin ja haudattiin keväällä 2006. Lahjakas poika oli jo sitä ennen ajautunut syrjään. Opinnot olivat jääneet kesken jo vuosia sitten, ja Pekka oli päätynyt erakoksi Hailuotoon mökkiin, jonka huolehtivat mutta voimattomat vanhemmat olivat mielessään ristineet Yksinäisyyden taloksi. Hoitojaksot ja lääkkeet eivät nekään olleet purreet voimat vievään masennukseen. Pojan kuolema on Veikko Huovisen koruton mutta lämmin teos. Se on isän viimeinen viesti, kirja pojan kuolemasta mutta myös hänen elämästään ja siitä mitä jäljelle jää. Kirjailija toivoo, että siitä on apua muille vastaavassa tilanteessa oleville omaisille.

Huttunen, Katriina | Surun istukka (2019)

Surun istukka on Katriina Huttusen omaelämäkerrallinen esikoisromaani, joka on täynnä epätoivoa, raivoa ja yllättävää kauneutta. Kertoja katsoo armottomin silmin elämää, kuolemaa, itseään ja ihmisiä ympärillään. Romaani ravistelee lukijaa kohtaamaan kuoleman tabut ja kyseenalaistaa koko olemassaolollaan kulttuurin, joka haluaa unohtaa kuoleman jokapäiväisen mahdollisuuden.

Häkkinen, Jukka | Mielen oudot maisemat (2019)

Unen ja valveen rajamailla saatamme nähdä tuntemattomia kasvoja, avaruusolentoja tai outoja maisemia. Suru voi aiheuttaa hallusinaatioita – moni leski kertoo tunnistavansa edesmenneen puolisonsa läsnäolon. Näköaisti ei ole kamera, joka tallentaa maailmaa, vaan todellisuutta rakentava mekanismi, joka muodostaa visuaalisen kokemusmaailman. Tätä aivojen virtuaalitodellisuutta ei arkipäivässä huomaa, mutta hallusinaatiot paljastavat sen olemassaolon. Arkisen havaintomaailman ja hallusinaatioiden raja ei ole niin selkeä kuin usein ajatellaan. 

Häkkinen, Jukka | Outojen kokemusten psykologia (2018)

hmiset kokevat usein kummallisia asioita. Joku irtautuu kehostaan ja katselee itseään katonrajasta, toisen makuuhuoneessa vierailevat öisin omituiset, pelottavat olennot. Moni on nähnyt enneunen ja yllättävän monella leskellä on kokemuksia kuolleen puolisonsa läsnäolosta. Outojen kokemusten psykologia hälventää epätavallisiin kokemuksiin liittyviä pelkoja ja samalla kertoo psykologian ja neurotieteen uusimmista tutkimustuloksista.

Ilmonen, Anke | Taivas kosketti maata (2009)

Saksalaistyttö Sara tuli maailmaan vammaisena ja kuoli 6-vuotiaana vuonna 2002. Hänen äitinsä Anke Ilmonen ottaa kirjassaan lukijan mukaan omaan elämäänsä ja kertoo henkilökohtaisista kokemuksistaan noina raskaina vuosina. Hän kertoo omasta uupumuksestaan ja kapinoinnistaan, mutta silti kirjan vahvana pohjavireenä on syvä luottamus Jumalan viisauteen ja huolenpitoon. Vanhemmat kokevat, että Sara oli heille kallisarvoinen lahja ja että tytön lyhyellä elämällä oli tarkoitus.

Jalli Tarja | Naisen suru (2005)

Tarja Jallin kirja on avoin kuvaus lapsen menetyksen tuomasta surusta, kivusta ja pimeydestä. Se tarjoaa mahdollisuuden jakaa naisen kokemusta surusta ja avaa samalla näköalan toivoon ja rakkauteen.

Jouppi Kaisu | Tyhjä syli (2015)

”Yritän herätellä vauvaa, kätilö murtuu kyyneliin.
Yleensä synnytetään elämää, mutta mä synnytän kuolemaa.
Kotona heitän roskiin sairaalassa päälläni olleet vaatteet.
Lasta ei ollut, mutta hautajaiset piti järjestää.
Valitsen pitkään lapselle vaatteita arkkuun
Käsittämätön tyhjyys.”

Tätä koskettavaa kirjaa varten on haasteteltu ja kuvattu nelisenkymmentä kohtukuoleman kokenutta naista.

Junttila Tatjana | Poikani Ossi (2005)

Pieni poikani kuoli syliini viiden päivän ikäisenä, koskaan silmiään avaamatta. Haluan kirjoittaa tämän kirjan poikani Ossin muistolle. Että hän eläisi. Edes näissä kansissa.

Juntunen Tuomas | Tuntematon lapsi (2016)

Tuntematon lapsi on puhutteleva ja analyyttinen esikoisromaani vastasyntyneen lapsen menettämisestä ja elämän jatkamisesta tilanteessa jossa valo käy vähiin. Vahva miesnäkökulma ja omakohtaisuus tuovat syvyyttä yleisinhimilliseen ja arkaan aiheeseen. Tuomas Juntunen on Helsingissä asuva kirjallisuudentutkija ja kriitikko.

Järvi Ulla | Syntymätön: tietoa ja kertomuksia keskenmenosta (2007)

Joka viides nainen joutuu elämänsä aikana kokemaan keskenmenon. Yleisyydestään huolimatta keskenmeno on yhä varsin vaiettu asia. Siitä ei välttämättä puhuta perheen ulkopuolella, ja usein pariskunta jää kovin yksin menetyksensä kanssa. Keskenmenossa on kysymys paljon muustakin kuin vain keskeytyneestä raskaudesta. Tätä ei aina ymmärretä. Moni keskenmenon kokenut nainen tuntee jopa terveydenhuollossa tulleensa huonosti kohdelluksi. Syntymätön kertoo keskenmenosta sekä fyysisenä että psyykkisenä tapahtumana. Siihen on koottu keskeinen tieto keskenmenon syistä ja hoidosta. Surutyötä kuvataan naisen, miehen ja läheisten näkökulmasta. Mukana on myös aitoja kertomuksia siitä, miltä keskenmeno tuntuu.
Kirja on tarkoitettu tietolähteeksi ja vertaistueksi keskenmenon kokeneille ja heidän läheisilleen sekä terveydenhuollon ammattilaisille ja opiskelijoille.

Kandelin Kaisu | Iiris Anna Helena – Syöpälapsen, neurofibromatoosilapsen tarina (2003)

Kaisu Kandelinin on kirjoittanut tyttärestään kirjan Iiris Anna Helena. Kirja koostuu Iiriksen elämän aikaisista tapahtumista alkaen tarinasta, joka liittyy hänen nimeensä. Jälkisanat on kirjoitettu pyhäinpäivänä 2002. Monet tapahtumat asiat liittyvät Kuorttiin, Lastenklinikkaan ja siellä tapahtuneisiin asioihin. Mielenkiintoisinta kirjassa ovat Iiriksen omat päiväkirjamerkinnät, tuntemukset eri elämän vaiheissa. Läpi kirjan huokuu Iiriksen positiivinen asenne elämään, jopa siinä tapauksessa, kun ei enää ollut toivoa, hän alkoi kirjoittaa päiväkirjoissaan loppuelämänsä ensimmäisestä päivästä lähtien aina 110 päivään asti.

Karf Gösta | En juni söndag kvart over tolv (1999)

Det är en av sommarens finaste dagar. Inte ett moln på himlen och luften fylld av syrendoft. Alla problem är på ljusårs avstånd. Då inträffar det otänkbara. En olycka som leder till att ett barn dör. Filmen börjar dagen efter olyckan och följer den sörjande familjen under det första året som de måste leva utan sin yngsta son och lillebror.

Karf Gösta | Kun elämä pysähtyy. Lapseni on poissa (2005)

Lohdullinen kirja vanhemmille, jotka ovat menettäneet lapsen. Tärkeä myös menetyksen kokeneen läheiselle sekä ammattilaisille. On kesäsunnuntai, taivaalla ei ole pilvenhattaraakaan. Kaikki on hyvin. Tästä alkaa Gösta Karfin kertomus onnettomuudesta, joka muutti hänen perheensä elämän perusteellisesti. Gösta Karf kirjoittaa riipaisevasti isän näkökulmasta, miltä tuntuu menettää lapsi traagisessa onnettomuudessa. Rohkeasti Karf kuvaa omia syyllisyydentunteitaan ja tunnemyrskyjä, joita perhe joutui kokemaan. Karf kertoo teoksessaan mittaamattomasta surusta mutta myös keinoista, joilla surua voi käsitellä.
Kun elämä pysähtyi on tärkeä kirja vanhemmille, jotka ovat menettäneet lapsen. Se avaa surun maailmaa myös menetyksen kokeneen läheiselle sekä ammattilaisille, jotka auttavat onnettomuuteen joutuneita. Se on järkyttävä mutta samalla lohdullinen teos ihmisen kyvystä selviytyä kaikkein pahimmasta: oman lapsen menettämisestä. “Uusi elämän sisältö nousee tomusta ja tuhkasta. Elämän pirstaleiksi lyöneestä tragediasta nousee kypsempi ja nöyrempi hahmo, joka on herätetty unesta huomaamaan elämän moninaisuus ja tarkoitus.” Gösta Karf on syntynyt 1950 Pietarsaaressa. Hän on toiminut vuosia kriisiterapia- ja sielunhoitotyössä. Teoksen pohjalta on tehty elokuva Eläville ja kuolleille, jonka on ohjannut Kari Paljakka ja tuottanut Aki Kaurismäki.

Van der Kolk, Bessel | Jäljet kehossa (2017)

Maailmankuulu trauma-asiantuntija Bessel Van der Kolk on työskennellyt traumapotilaiden kanssa yli kolmekymmentä vuotta. Jäljet kehossa -kirjassaan van der Kolk tarkkailee traumatisoitumista ja traumaperäistä stressiä laajemmasta näkökulmasta ja paljastaa, että traumaattiset kokemukset todella aiheuttavat fyysisiä muutoksia aivoissamme etenkin mielihyvää, kiintymystä, hallintaa ja luottamusta käsittelevissä aivojen osissa.

Kreula Rita | Kuvittelenko, vai kuoliko jotain? (2008)

Suomessa syntyy vuosittain noin 55–60 000 lasta. Ennen ensimmäisen elinvuoden ikää heistä kuolee noin 200. Todetuista yli 22-viikkoisista raskauksista noin 200 päättyy sikiön kuolemaan. Tämän lisäksi yhteensä yli 18 000 raskautta keskeytyy tai keskeytetään vuosittain.  On myös arvioitu, että  jopa puolet kaikista hedelmöityksistä olisi niin sanottuja biokemiallisia raskauksia, jotka keskeytyvät muutaman vuorokauden  sisällä hedelmöityksestä.  Kuvittelenko vai kuoliko jotain? -kirjaan on koottu yli 25 naisen kokemuksia arasta ja hyvin vaietusta aiheesta, raskauden keskeytyksestä sikiöpoikkeavuuden vuoksi.  Kirja koostuu Enkelinkosketusvertaistukiryhmään kuuluvien naisten kokemuksista, tuntemuksista ja ajatuksista. Kirja sisältää myös tietopaketit sikiöpoikkeavuuksista sekä niiden seulontamenetelmistä, että itse keskeytyksestä toimenpiteenä. Ei tiedä mistä pitäisi alkaa ja mitä tehdä. Kirja lähestyy hautajaisten järjestämistä sekä käytännön että surutyötä tekevän omaisen näkökulmasta. Kirjassa on runsaasti tietoa hautajaisista ja vinkkejä siitä, kuinka ne voi järjestää persoonallisesti ja läheisen muistoa kunnioittaen.

Kuoppala Pertti | Arjen pieni pikkurilli (2007)

Teos on kirjoittajan omasta elämästä ja sen kohokohdista, myöskin menetyksistä. Se kertoo sukupolvien välisestä ketjusta, jossa suvun nuorin jäsen pitää pikkurillillään tiukasti vaarin omasta pikkurillistä kiinni heidän nukkuessaan päiväunia viikkoa ennen tsunamia. Paratiisisaaren rantaan iskenyt hyökyaalto murskasi unelman riistämällä pikku-Aren isänsä sylistä. Kirja on erilaisten tunteiden sävyttämää vuoropuhelua isän ja tyttären välillä katastrofin jälkeen. Se on tarina kirjoittajan omasta ja Tuulan perheen selviytymisestä, mukana tuttujen ja läheisten, mutta aivan vieraidenkin ihmisten antama suurenmoinen tuki. Kirjoittaja haluaa omien kokemustensa pohjalta kannustaa kuitenkin erilaisissa elämän myllerryksissä kamppailevia lukijoita kirjan lopussa rohkaisemalla heitä: “Aina on toivoa”

Laine-Puhakainen Teresa | Liian lyhyt elämä. Kirja surusta ja hiljaisuudesta (2007)

Yhtäkkiä tapahtuu käsittämätön: lapsi kuolee. Kaiken piti olla hyvin, perheeseen oli syntymässä kolmas lapsi, oli kesä ja vauvanvaatteet odottivat valmiina. Sitten tuli suru. Varoittamatta ja lupaa kysymättä. Miten tästä eteenpäin? Kirjailija käsittelee kokemustaan surusta syvällisesti ja itseään säästelemättä. Surukirja pohtii suremista myös yksilötasoa laajemmin ja ihmettelee yhteiskuntaamme, missä pienille ihmisille ja suurille tunteille on liian vähän tilaa.

Laine-Puhakainen Teresa | Akselin ja Elinan suruvalssi (2015)

”Olet sä yhtään täällä? Lääkärin kysymys tuntui tulevan toisesta todellisuudesta. Ympärilleni oli laskettu lasikupu, joka erotti minut muusta maailmasta. Elämäni filminauha pysäytettiin silmieni eteen. Aika seisahtui ja jäin vangiksi rajatilaan, jonkinlaiseen valveuneen. Menetin kerralla kaikki voimani.

Sen hetkisessä todellisuudessa olin vain minä ja kuollut lapseni. Paikalle kutsuttu erikoislääkäri vahvisti tilanteen. En ollut enää lapseni turva ja suoja. Minusta oli tullut vauvani hauta.”

Teresa Laine-Puhakainen on vaasalainen äiti, joka on menettänyt kaksi lastaan, Akselin ja Elinan. Kirjassaan hän kertoo äidin tuntemuksista, kun lapsi kuolee kohtuun. Kirja on kaikessa karuudessaan myös kaunis ja valoisa kertomus kahdesta lapsesta, joiden vaikutus ulottuu pitkälle tulevaisuuteen.

Lipponen-Pönniö Arja (toim.) | Pieniä sanoja suuresta surusta – vuodenaikojen mukaan.(2007)

Tämän kirjan myötä olen halunnut kiittää siitä tuesta, jota itse olen Kävyltä ja Kävyn jäseniltä saanut. Samalla olen halunnut antaa mahdollisuuden myös muille kertoa omasta lapsenmenetyksestään ja myös siitä, miten on menetyksestä selvinnyt.

Luoma Jorma | Viimeinen hyppy (2014)

Isän kertoo päiväkirjamuodossa uimahyppyharjoittelussa menestyneen tyttärensä sairastumisesta  ja taistelusta elämästä ja kuolemasta.

Manneri Tuija | Vaiettu suru (1992)

Tässä kirjassa lapsen kuolemasta puhuvat muun muassa vanhemmat ja terveydenhuollon henkilöstö. Julkaisussa käsitellään myös lapsensa menettäneiden tukiryhmiä ja tukimuotoja.

Mansikkamäki Jaana | Varten taivasta luotu: Rasmuksen ja enkelitytön muistolle (2003)

”Kirja on kaksi pientä lastaan seitsemässä kuukaudessa menettäneen äidin puheenvuoro. Aito ja syvällinen elämäntarina”.

Moisio Miia | Lupa surra (2019)

Tämä kirja antaa luvan surra kaikkea, mistä on päättänyt luopua tai joutunut luopumaan. Sen sivuilla pohditaan. kenelle kuuluu lupa surra, miltä suru tuntuu ja miten surua ja sen lähitunteita voi käsitellä ja ymmärtää.

Mustonen Saara | Sara (2002)

Kirja kertoo vanhempien taistelusta saada tietoja ainoan lapsensa kuolemasta Suomen hiihtoliiton järjestämällä maajoukkueen harjoitteluleirillä Itävallan Hintertuxissa: sen jälkeen taistelusta saada oikeat tiedot julkisuuteen. Onnettomuus tapahtui toisena harjoittelupäivänä 12.9.1979 klo 9.30 Suomen joukkueiden käyttämällä vaarallisella alueella, josta rinnepäällikkö kertoi varoittaneensa valmentajaa. Saran vanhemmille kuolemasta ilmoitettiin vasta illalla kylmänlyhyellä puhelinsoitolla. Suomen hiihtoliitto valmentajineen ei ottanut tapauksesta vastuuta.

Mäkelin Henna | Kuolema – Kaikki mitä olet aina halunnut tietää (2018)

Kuolema koskettaa meistä jokaista: me kaikki kuolemme ja ennen sitä koemme menetyksiä. Elämme aikana, jona kuolema on meistä useimmille tuttu lähinnä viihteestä ja lehtien lööpeistä. Kuolemaa ei tarvitse enää nähdä tai kokea arjessa. Ammattilaiset huolehtivat sairaat ja vanhukset hautaan. Kun kuolema sitten tavalla tai toisella saapuu, olemme yhtäkkiä keskellä vierasta maaperää, neuvottomina. Mitä pitää tehdä? Miten jatkaa elämää menetyksen kanssa?
Kuolema Kaikki mitä olet aina halunnut tietää koostuu haastatteluista. Kuoleman tutkijat, kuoleman parissa työskentelevät ja tavalliset, kuoleman koskettamat ihmiset kertovat kukin tarinansa. Näin kirja on sekä tietoteos suomalaisesta kuolemasta että tositarinoita ja vertaistukea tarjoava opas meidän jokaisen matkalle kohti kuolemaa.

Nissinen Elina | Mereen haudattu unelma (2009)

Mereen haudattu unelma on lapsensa menettäneen äidin henkilökohtainen tarina. Se on tarkoitettu vertaistueksi kohtukuoleman kokeneille perheille. Kirjassa käsitellään lapsen kuolemaan liittyneitä tapahtumia, syitä ja seurauksia, tunteita ja ajatuksia. Se sisältää myös selviytymiskeinoja, sekä vinkkejä surun käsittelytavoista.

Närhi, Tanja | Priskillan tähden. Matkapäiväkirja kuolemanlaakson läpi. (2018)

Närhien nuorin lapsi kuolee kaksikuisena trisomia-18-kromosomipoikkeamaan. Tässä kirjassa Tanja Närhi avaa elämänsä vaikeimman vuoden tuntemuksia, kokemuksia ja pohdintoja: Kuinka monta litraa kyyneliä on lapsen kuolema? Miten surun tervasta pääsee irti? Miten elämää voi jatkaa, kun entinen elämä unelmineen on murskautunut? Kirja kuvaa surun määrätietoista työstämistä ja auttaa ymmärtämään surun ei vaiheita, ja puhuttelee niin surua kokevaa kuin surevaa läheistään auttavaa.

Peura Eeva & Tervahauta Tarja (toim.) | Lapseni on poissa (2018)

Lapsen kuolema on suruista suurimpia, joka vaikuttaa ihmisen koko loppuelämään. Tämä kirja on syntynyt vertaistueksi ja vierelläkulkijaksi suruprosessiin. Oman tarinansa jakaa parikymmentä isää, äitiä, isovanhempaa ja sisarusta. Vahvat tekstit kuljettavat alkujärkytyksestä tunteiden myllerrykseen ja lopulta kohti toivoa. Kirjan koonneet Eeva Peura ja Tarja Tervahauta toivovat, että kirjasta olisi apua niin lapsensa menettäneillä, heidän ystävilleen ja lähisukulaisilleen kuin ammattiauttajille.

Poijula Soili | Lapsi ja Kriisi, selviytymisen tukeminen (2016)

Elämän äkilliset muutokset ja menetykset horjuttavat lapsen elämän perusteita. Selviytyäkseen lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia, jotka auttavat käsittelemään tapahtunutta. Lapsi ja kriisi kertoo traumatisoivan tapahtuman vaikutuksista lapsen mieleen ja kehoon ja tarjoaa aikuiselle keinoja, joilla edistää lapsen selviytymistä. Vaikeita tapahtumia lähestytään kirjassa myös niiden lapsessa herättämien kysymysten ja tilannekohtaisten tarpeiden kautta. Mukana on runsaasti käytännön ohjeita vanhemmille, päivähoidon ja koulun henkilöstölle sekä kriisityön ammattilaisille.

Poijula Soili | Resilienssi – Muutosten kohtaamisen taito (2016)

Elämä ja arki yllättää meidät jatkuvasti. Pienet ja suuret muutokset ja vastoinkäymiset haastavat meitä ja mieltämme. Mitä parempi on resilienssin kykymme, sitä mielekkäämmin ja menestyksekkäämmin selviydymme ja palaudumme muutoksista. Resilienssi auttaa meitä joustamaan ja orientoitumaan muutoksissa uudelleen. Omaa resilienssiään voi onneksi kehittää kaikenikäisenä. Maailmalla resilienssi kiinnostaa suuresti ja sitä hyödynnetään monilla elämänaloilla psykologiasta ja kasvatuksesta maanpuolustukseen. Tämä kirja on ensimmäinen suomalainen tietoteos aiheesta. Se esittelee havainnollisesti resilienssin rakentumista ja tarjoaa lukijalle keinoja oman resilienssin tunnistamiseen ja vahvistamiseen.

Popova, Milla | Tänään kaipasin sinua (2019)

Surutyökirja läheisensä menettäneelle. Kirjan sivuilla on kirjoittamista helpottavia aloitussanoja ja kauniita, lohduttavia valokuvia ja tekstikatkelmia. Tänään kaipasin sinua on tarkoitettu jokaiselle, joka on joskus menettänyt tärkeän ihmisen – oli menetyksestä kuinka lyhyt tai pitkä aika tahansa.

Pedrosa Cyril | Kolme varjoa (2010)

Aikuisten sarjakuva. Joachim elää vanhempineen onnellisena suojaisassa laaksossa, kunnes läheiselle kukkulalle ilmestyy kolme varjoa, jotka alkavat vainota poikaa. Joachimin isä ei suostu alistumaan kammottavan uhan alla, joten edessä on vaiheikas, koskettava ja pelottavakin pakomatka. Voiko näitä vainolaisia sittenkään paeta?Kolme varjoa on mieleen jäävä, kiehtova tarina, joka sukeltaa ajan ulottumattomiin. Se tarjoaa välähdyksiä idyllisestä elämästä ja siihen kietoutuvasta julmasta pelosta. Albumi herättää lukijassa suuria tunteita kuvatessaan vertauskuvallisesti lapsen kuolemaa.

Saavalainen Teuvo | Ja poika vaikenee (1985)

Elämän pahuus ja kuoleman valta. – Teoksesta Ja poika vaikenee aukeavat lukijalle samat ulottuvuudet kuin maailmankirjallisuuden suurimpien mestarien pohdinnoista. Yli läikkyvä herkkyys, vaille mahdollisuuksia jäävä lahjakkuus. – Teuvo Saavalainen kartoittaa syitä, jotka saavat nuoren ihmisen mielen järkkymään hyvinvoinnin keskellä.

Syyllisyydentunne ja vastuu. – Omista kipeistä kokemuksistaan jalostaa isä helmen, joka on osoitus siitä, ettei hänen uhrinsa ole ollut turha. Ja poika vaikenee on surullinen mutta ei epätoivoinen kirja. Finlandia-palkintoehdokkuutta mittana pitäen yksi ilmestymisvuotensa parhaista.

Salonen Tuula | Ei kai hän vaan ole kuollut (2000)

Kirja on koskettava kertomus äidin ja perheen surusta ja tuskasta, jonka rakkaan pojan traaginen kuolema aiheutti. Todelliset hetket ja tuntemukset peilautuvat lukijalle yhtä vahvoina kuin ne ovat olleet surun kokeneessa perheessä. Surutyön lisäksi teoksen eräs päämäärä on auttaa muita samankaltaisen kokemuksen tragedian eteen joutuneita selviytymään tapahtuneesta. Hengellinen johdatus ja luottamus taivaan Isään on pelastanut perheen elämälle suuren surun keskellä.

Siltala, Markku | Hän oli siinä (2019)

Kokemus yhteydestä läheiseen, joka on kuollut, on yllättävänkin yleinen. Väitöstutkimukseen koottujen kokemusten perusteella läheinen voi ilmestyä uneen, tulla vierelle yhteisessä kodissa, jättää jälkiä tai olla läsnä vahvana aistimuksena, elämyksenä tai tuntemuksena, jonka kokija kuitenkin selvästi tunnistaa nimenomaan menehtyneen läheisen yhteydenotoksi. Monesti läheinen viestii jälkeen jääneelle jotakin henkilökohtaista, ja kokemus kohtaamisesta on useimmiten erittäin tärkeä, parantavakin, osa suremista.
Laajaan suomalaiseen tutkimusaineistoon perustuvassa tietokirjassa pohditaan vainajakokemuksia monelta eri kannalta: mitä kaikkea ne merkitsevät kokijoilleen ja millaisia viestejä vainajilta saadaan? Mukana on paljon autenttisia kertomuksia vainajakokemuksista.

Spiik, Karl-Magnus | Isän Suru (2010)

Oman lapsen menettäminen on raskain asia, jonka ihminen voi joutua kokemaan. Kirjoittajan ja hänen perheensä taakkaa lisäsi se, että nuori Camilla kuoli oman käden kautta.

Talonen Marjaana | Enkeliveli (1996)

Surullinen muistelmateos pienestä Ossista, joka kuolee syöpään. Kirja keskittyy äidin kokemuksiin lapsen sairauden aikana. Pojan sairaus opettaa perheen elämään ensin päivä, sitten hetki kerrallaan. Talonen kirjoittaa, että vain toinen saman kokenut voi ymmärtää parantumattomasti sairaan lapsen perhettä. Kirja onkin kirjoitettu vertaistueksi. Talonen kuvaa kauniisti surua ja elämänarvojen uutta järjestystä, kun kaikki turha on pudonnut pois elämästä äärimmäisten kokemusten äärellä.

Thomése Pieter Frans | Varjolapsi (2004)

Kuvaus pienokaisensa menettäneen isän mittaamattomasta tuskasta. Kirjailijan tytär kuoli puolentoista vuoden ikäisenä aivoverenvuotoon. Isä tunsi joutuneensa kuolemanhiljaisiin huoneisiin, keskelle kokemattomia sanoja, jotka hänen pitäisi oppia kirjoittamaan. Koskettava teos on yhtä aikaa rakkaudentunnustus tyttärelle, elegia ja kirjoittajana itsetutkiskelua.

Vilkka Leena | Teklan vuosi (2006)

Teklan vuosi kertoo kuvin Teklan hoidosta, elämästä ja kuolemasta syöpäpotilaana.

Vilkka Leena | Viimeinen vuosi (2007)

Äiti kertoo ajatuksistaan, tunteistaan ja perheen elämästä, kun viisivuotias Tekla sairastuu syöpään, johon ei ole parantavaa hoitoa. Perheen arki murtuu eikä mikään ole ennallaan. Lääketiede ja lääkärit ovat voimattomia taudin edessä. Tekla on vilkas ja eläväinen lapsi, joka elää täysillä. Vuoteen mahtuu myös paljon ilonaiheita. Kirja on äidin todistus uskosta, toivosta ja rakkaudesta kuoleman äärellä.

Vilkka Leena (toim.) | Rakas lapseni (2008)

Kertomuksia lapsen kuolemasta

Aikalaisdokumentti lapsikuolemista ja siitä, mitä ja miten lapsen kuolemasta
kulttuurissamme puhutaan. Lapsen kuolema on yhteiskunnassamme vielä tabu.
Millaista on vanhemmuus, joka jatkuu lapsen kuoleman yli? Kirja kertoo
viidentoista eri-ikäisen lapsen elämästä, sairaudesta ja kuolemasta.
Lapsensa menettäneet kertovat tuskasta ja kärsimyksestä, mutta myös ilosta,
kiitollisuudesta, toivosta ja selviytymiskeinoistaan surussa.

Vilkka Leena | Suruvuosi ( 2008)

Äiti kertoo rakkaudesta ja tuskasta, kun lasta ei enää ole. Lapsi on muisto,
menneisyyttä, hautakivi, valokuva seinällä. Miten muut ihmiset osaavat
kohdata äidin, joka on menettänyt lapsensa? Millainen on perheen ensimmäinen
vuosi lapsen kuoleman jälkeen? Onko yhteiskunnassamme riittävästi aikaa ja
tilaa surulle? Suruvuosi on itsenäinen jatko kirjalle Viimeinen vuosi, joka
kertoo Tekla-tytön saattohoidosta ja elämästä syöpäpotilaana.

Vilppola Helmi | Perhosen lento (1998)

Helmi Vilppola kertoo kirjassaan tyttärensä Ellenin viimeisistä viikoista. Ellen kuoli 9-vuotiaana leukemiaan. Vilppolan kertomus käy läpi viimeiset päivät tarkasti ja säästelemättä. Hän kuvaa omaa tuskaansa ja sitä miten vaikea on esittää lapsilleen kaiken olevan hyvin, kun tietää sairaan kohta kuolevan. Vilppola kertoo myös miten Ellen tuntuu aavistavan lähestyvän kuoleman, vaikkei sitä hänelle ole kerrottu.

Tukipuhelin päivystää keskiviikkoisin kello 9-11 ja 12-14 numerossa 045 325 9595.

Muuna aikana voit jättää soittopyynnön.

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla tuki@kapy.fi tai pyytämällä yhteydenottoa.