Tutkimukset
Lapsen nimeämättömyyden vaikutus vanhempien suruun
Minä olen terveydenhoitajaopiskelija Hanna Miettinen Laurean-ammattikorkeakoulusta. Teen tutkimusta osana opinnäytetyötäni, jonka tarkoituksena on kuvata kuolleena syntyneiden lasten virallisen nimeämättömyyden vaikutusta vanhempien suruun. Tavoitteena on lisätä tietoa siitä, miten vanhemmat kokevat menehtyneen lapsen virallisen nimeämättömyyden, sekä miten he kokevat oikeuden saada kuolleena syntyneille lapsille viralliseen nimeämiseen.
Tutkimukseni on suunnattu kuolleena syntyneiden lasten vanhemmille, joidenka lapsi on kuollut ennen syntymää tai synnytyksen aikana, niin ettei lapsi ole saanut syntymätodistusta, eikä virallista nimeä väestötietojärjestelmään. Vastaaja voi olla joko äiti tai isä. Raskaus on kestänyt vähintään 22+0 viikkoa tai lapsi on ollut vähintään 500 g painoinen.
Tutkimus toteutetaan sähköisellä kyselylomakkeella, jossa on neljä kysymystä. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista, eikä vastaajien henkilöllisyys tule käymään ilmi tutkimuksen missään vaiheessa. Käsittelen kaikkia vastauksia ehdottoman luottamuksellisesti, eettisyyttä noudattaen ja vastaukset hävitetään lopullisesti tutkimuksen valmistuttua. Opinnäytetyöni on valmistuttuaan luettavissa ammattikorkeakoulujen Theseus-tietokannassa.
Tutkimuksen yhteistyökumppanina toimii KÄPY – Lapsikuolemaperheet ry, joka on tehnyt yhdessä Monimuotoisten perheet -verkoston kanssa kannanoton toukokuussa 2020: Henkilötunnus myös kuolleena syntyneille lapsille. Opinnäytetyöni valmistuu kevääseen 2021 mennessä, jolloin KÄPY ry viettää 30-v juhlavuotta.
Mikäli koet haluavasi osallistua tutkimukseen, vastaathan kyselyyn 15.12 mennessä. Osallistumisellasi voit jakaa vaikean kokemuksen sanoiksi, jotka voivat lohduttaa tulevaisuudessa toisia saman kohdanneita.
Kunnioittavasti kiittäen osallistumisestasi!
Pääset vastaamaan kyselyyn täällä.
Lämpimin terveisin:
Hanna Miettinen
Hanna.Miettinen@student.laurea.fi
Hautajaiset koronapandemian aikana
Oletko osallistunut hautajaisiin koronapandemian aikana tai jättänyt osallistumatta pandemiasta johtuen?
Jos vastasit myönteisesti, kutsun sinut kirjoittamaan hautajaiskokemuksestasi.
Kirjoituksessa voit käyttää tukena seuraavia apukysymyksiä: Mitä tunteita osallistuminen/osallistumisen puute sinussa herätti? Oliko päätös osallistumisesta vaikea? Miten pandemia-tilanne näkyi hautajaisten järjestelyssä ja toteutuksessa? Miten suhde edesmenneeseen vaikutti kokemukseesi? Jos olit järjestämässä hautajaisia, millä tavalla muiden läheisten toiveet vaikuttivat hautauksen tapaan/paikkaan/hautapaikan valintaan? Pyydän lisäksi kertomaan taustatiedot: ikä, sukupuoli, kuuluminen/kuulumattomuus uskonnolliseen yhteisöön ja suhde edesmenneeseen (esim. leski, lapsi, muu sukulainen, ystävä).
Mikäli olet käytettävissä mahdolliseen myöhempään haastatteluun, liitäthän mukaan yhteistietosi. Käsittelen ja säilytän kirjoituksia luottamuksellisesti ja raportoin tulokset niin, että osallistujia ei tunnisteta.
Kiitos jo etukäteen!
Auli Vähäkangas/Teologinen tiedekunta PL 4, 00014 Helsingin yliopisto Käytännöllisen teologian professori, Helsingin yliopisto auli.vahakangas@helsinki.fi 050-3185464
Suremisen paikat
Hyvät lapsen menettäneet vanhemmat ja kohtalotoverit
Olen Tampereen yliopiston hallintotieteiden opiskelija. Teen opintoihini liittyvää aluetieteellistä opinnäytetyötä surevien vanhempien paikkakokemuksista. Olen myös itse menettänyt lapseni ja siksi teema, jota tutkin, on minulle merkityksellinen myös henkilökohtaisesti. Tutkimukseen osallistumisen ainoa kriteeri on, että olet joutunut kohtaamaan lapsen menetyksen. Lapsesi ikä tai menetystapa eivät ole rajaavia kriteerejä tutkimukseen osallistumisen kannalta.
Tässä tutkimuksessa paikkakokemuksilla tarkoitetaan ihmisen ymmärrystä paikasta muistojen, tunteiden, arvojen ja toiveiden kautta. Paikka voi siis aiheuttaa kokijassaan monimuotoisia reaktioita. (Kanto, 2017, 65). Suru ja sureminen voidaan kokea paikassa. Suru ja sureminen myös voivat aktivoitua tai helpottaa tietyissä paikoissa ja tiettyinä ajanjaksoina (Addrell, 2016, 168).
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää paikkojen merkityksiä suruprosessin aikana sekä millaisia ovat lapsensa menettäneiden vanhempien suremisen paikat. Tutkimustulosten avulla pyrin kuvaamaan surevien vanhempien paikkakokemuksia ja tuottamaan tietoa suremisen paikoista lapsen kuoleman jälkeen. Kerään tutkimusaineiston haastattelemalla. Haastattelu voi tapahtua myös videoyhteydellä tietokoneen tai mobiililaitteen välityksellä tai puhelimitse, joten maantieteellisellä sijainnillanne ei ole merkitystä. Kasvokkaisen haastattelun voin toteuttaa Pirkanmaalla, Kanta-Hämeessä tai pääkaupunkiseudulla. Otan huomioon vallitsevan koronavirustilanteen ja haastattelu järjestetään turvavälit ja hygienia huomioiden tai halutessanne etäyhteydellä
Tutkimukseen osallistuminen on Teille vapaehtoista ja voitte keskeyttää tutkimukseen osallistumisenne halutessanne. Haastateltavien tarvittavat henkilötiedot tai muut tunnistetiedot ovat vain minun tiedossani ja haastattelujen kirjalliset muistiinpanot tulen hävittämään asianmukaisesti välittömästi analysoinnin valmistuttua.
Annan mielelläni lisätietoja tutkimuksesta ja vastaan mielelläni tutkimukseen liittyviin kysymyksiin
Ystävällisin terveisin
HM opiskelija, Ulla Tuunanen, ulla.tuunanen@tuni.fi
Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, Hallintotieteiden tutkinto-ohjelma
Yliluonnolliset ilmiöt
Hyvät vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset/lapset/nuoret ja puolisot
Tampereen yliopiston Terveystieteiden yksikössä tehdään suruun liittyvää tutkimusta. Tämän osatutkimuksen tarkoituksena on kuvata ”yliluonnollisia ilmiöitä”, joita vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, lapset/nuoret tai puolisot ovat kokeneet perheessä tapahtuvan lapsen, vanhemman tai puolison kuoleman jälkeen.
Voit vastata tutkimukseen, mikäli olet kokenut ”yliluonnollisia ilmiöitä” lapsen, lapsenlapsen, sisaruksen, vanhemman tai puolison kuoleman jälkeen. Tutkimuksessa ei etukäteen määritellä tai rajata yliluonnollisia ilmiöitä, vaan ollaan kiinnostuneita kaikista niistä ilmiöistä joita tutkimukseen osallistuvat kuvaavat. Lapsen tai puolison kuolemasta kulunutta aikaa tai kuolinsyytä ei tutkimuksessa rajata.
Toivomme, että osallistut tutkimukseen huolimatta siitä, että olisit kokenut ”yliluonnollisen ilmiön” vain kerran. Jokaisen vastaus on meille tärkeä.
Tutkimukseen osallistuminen on Sinulle täysin vapaaehtoista ja ehdottoman luottamuksellista. Tutkittavien henkilötiedot tai muut tiedot, joista voidaan tunnistaa henkilö, eivät tule ilmi missään vaiheessa. Sinulla on mahdollisuus keskeyttää tutkimukseen osallistuminen halutessasi.
Lisätietoa tutkimuksesta antaa TtT, dosentti Anna Liisa Aho, puh. 044-0407066 tai email: anna.l.aho@uta.fi
Vastauslomake: uta.fi
Valokuvaterapeuttiset ryhmät
Haluatko osallistua valokuvaterapeuttiseen ryhmään, jossa tutkitaan ryhmän vaikutusta lapsen kuoleman kokeneiden vanhempien suruun ja selviytymiseen?
Jotta voit osallistua valokuvaterapeuttiseen ryhmään, tulee sinun olla lapsen kuoleman kokenut vanhempi, jonka lapsen kuolemasta on kulunut aikaa vähintään kaksi kuukautta. Kuolleen lapsen tulee olla iältään alle 18-vuotias.
Tutkimuksen kulku
Valokuvaterapeuttiset ryhmät toteutetaan Facebookissa, johon ryhmille perustetaan omat suljetut keskusteluryhmät. Valokuvaterapeuttisen ryhmän ohjaaja on valokuvaterapiaan erikoistunut ryhmäterapeutti. Pienryhmät käynnistyvät, kun niihin saadaan tarpeeksi osallistujia. Valokuvaterapeuttisessa ryhmässä jaetaan omia valokuvia (maisemavalokuvat, valokuvat lapsesta, valokuvat erilaisista esineistä jne.) ja muistellaan lasta ja kuolemaan liittyviä asioita valokuvien avulla. Facebook- ryhmät kestävät neljä viikkoa ja jokaisella viikolla on eri aihealueita, joista valokuvia jaetaan. Voit osallistua Facebookissa toteutettavaan valokuvaterapeuttiseen ryhmään viikoittain joustavasti oman aikataulusi mukaisesti.
Ennen internetissä tapahtuvaa valokuvaterapeuttiseen ryhmään osallistumista vanhempien surua ja selviytymistä tutkitaan kyselylomakkeella, joka on täytettävissä sähköisesti ennen ryhmän aloitusta. Valokuvaterapeuttisen ryhmän vaikutusta suruun ja selviytymiseen selvitetään sähköisellä kyselylomakkeella heti intervention päätyttyä ja 3 kuukauden kuluttua. Sähköiseen kyselylomakkeeseen ei tule vanhempien henkilötietoja, joten niitä ei voida yhdistää tutkittaviin. Valokuvaterapeuttisten ryhmien jakamat valokuvat eivät ole tutkimuksen kohteena, eikä niitä käytetä missään muodossa tutkimusaineistona.
Mikäli haluat osallistua valokuvaterapeuttiseen ryhmään tai haluat saada siitä lisätietoa, niin ota yhteyttä sähköpostiviestillä.
TtM, TtT-opiskelija Niina Keskinen, niina.keskinen@tuni.fi
Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Terveystieteet (Hoitotiede)
Lapsen saattohoidon kokeneet vanhemmat
Hyvät lapsen saattohoidon kokeneet vanhemmat,
Tutkimukseen eetsitään vanhempia, joilla on kokemusta lapsensa saattohoidosta. Saattohoidossa olleen lapsen ikä tai saattohoidon pituus ei ole rajoite tutkimukseen osallistumiselle. Tutkimukseen osallistumisen kriteerinä on, että lapsesi on ollut (viimeisen viiden vuoden aikana) tai on tällä hetkellä saattohoidossa kotona, sairaalassa tai yksityisessä saattohoitokodissa.
Saattohoidolla tarkoitetaan vakavasti sairaan lapsen hoitoa tilanteessa, jossa sairaus on edennyt niin pitkälle, ettei parantavaan hoitoon ole olemassa edellytyksiä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata vanhempien kokemuksia lapsensa saattohoidosta ja siihen liittyviä toiveita. Tutkimustuloksien avulla pyritään kehitettämään lasten saattohoitoa. Tämän vuoksi on tärkeää saada kokemuksistanne tietoa.
Tutkimusaineisto kerätään sähköisellä kyselyllä ja sitä täydennetään haastattelulla, mikäli annatte suostumuksenne siihen lomakkeen lopussa.
Tutkimukseen osallistuminen on Teille täysin vapaaehtoista ja halutessanne voitte keskeyttää tutkimukseen osallistumisen milloin tahansa. Tutkittavien henkilötiedot tai muut tiedot, joista voidaan tunnistaa henkilö, eivät tule ilmi missään vaiheessa. Mahdollisessa haastattelussa varmistetaan, että antamanne tiedot käsitellään luottamuksellisesti henkilötietolain edellyttämällä tavalla eikä henkilöllisyytenne paljastu missään vaiheessa tutkimusta. Tutkimuksen valmistumisen jälkeen kysely- ja haastatteluaineisto hävitetään asianmukaisesti.
Jos haluatte lisätietoa tutkimuksesta, voitte ottaa yhteyttä tutkijaan sähköpostilla tai puhelimitse (p. 044-0407066)
Yhteistyöstä kiittäen
TtT, dosentti
Anna Liisa Aho, anna.l.aho@uta.fi
Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö
Valmiit tutkimukset
Pro gradu -tutkielma
Outi Keinänen
Vanhempien kokemuksia varhaiskasvattajien menetelmistä käsitellä kuolemaa lasten kanssa
Tampereen yliopisto, 2020
Opinnäytetyö
Oili Hyvärinen ja Salli Ojala
Vertaistuen merkitys lapsensa menettäneille vanhemmille. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Karelia ammattikorkeakoulu, 2020
Opinnäytetyö
Jennika Koistinen
Kuinka kohdata lapsensa menettänyt äiti seuraavan raskauden aikana: Opas neuvolan terveydenhoitajille.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2020
Opinnäytetyö
Enni Saartoala ja Jessica Saartoala
Sairaanhoitajien valmiudet perheiden surussa tukemisessa keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen
Laurea ammattikorkeakoulu, 2019
Väitöskirja
Juha Itkonen
Kun vauvaonni vaihtuu kuoleman suruun: Narratiivinen tutkimus kohtukuolemasta, lapsen kuoleman aiheuttamasta surusta ja selviytymisprosessista sekä kirkon tuesta
Helsingin yliopisto, 2018
Väitöskirja
Pulkkinen Mari
Salattu, suoritettu ja sanaton suru : Läheisen menettäminen kokonaisvaltaisena kokemuksena.
Helsingin yliopisto, 2016
Opinnäytetyö
Seppälä Hanna, Peltonen Sanna
Kun elämä pysähtyi: Kokemuksia akuutista kriisiavusta.
Diakonia ammattikorkeakoulu, 2018
Opinnäytetyö
Laaksonen Sirpa
Lapsensa perinataaliaikana menettäneiden äitien kokemuksia hoitohenkilökunnalta saamastaan henkisestä tuesta ja tuen tarpeesta
Vaasan ammattikorkeakoulu, 2013
Pro gradu -tutkielma
Grönroos Katri
Suru joka muutti kaiken. Narratiivinen tutkimus lapsen menetyksen tuomista muutoksista ja henkisen kasvun kokemuksista
Helsingin yliopisto, 2013
Pro gradu -tutkielma
Henttinen Jani
Isien kokemuksia ryhmävertaistuesta lapsen kuoleman jälkeen
Tampereen yliopisto, 2013
Opinnäytetyö
Ijäs Terhi ja Kallio Kristiina
Lapsensa menettäneiden vanhempien kokemuksia heidän saamastaan tuesta menetyksen jälkeen. “Ne, joiden piti olla lähimpänä olivatkin kauimmaisina”
Seinäjoen ammattikorkeakoulu 2012, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, sosiaalialan koulutusohjelma
Pro gradu -tutkielma
Hiltunen-Ahonen Tarja
Tavis ei tajua. Elämää kohtukuoleman jälkeen
Itä-Suomen yliopisto, 2012
Opinnäytetyö
Matilainen Maija
Vain saman kokenut voi ymmärtää: Seurakunnan lapsensa menettäneiden sururyhmä surevan vanhemman tukena
Diakonia-ammattikorkeakoulu 2012
Opinnäytetyö
Peju-Risu Ulla
Äkillisesti lapsensa menettäneiden vanhempien saama ja odottama tuki
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu 2011
Väitöskirja
Koskela Harri
Lapseni elää aina sydämessäni! Lapsen menetyksen merkitys vanhemman spiritualiteetin muotoutumisessa.
Itä-Suomen yliopisto 2011
Pro gradu-tutkielma
Raitio Katja
Tuki-interventiot ja vanhempien terveydenhuoltohenkilöstöltä saama tuki lapsen kuoleman jälkeen
Tampereen yliopisto, 2011
Pro gradu-tutkielma
Kuronen-Ojala Minttu
Revivalistiset ideat ja äitien toimijuuden mahdollisuudet pienen lapsen kuoleman kohtaamisessa sairaalainstituutiossa ja vertaistukiyhteisössä
Jyväskylän yliopisto 2011
Opinnäytetyö
Janica Grönroos, Veera Kuva Chaurand, Veera Tikkanen
Yksi elämäni surullisimmista, mutta kauneimmista hetkistä. Äitien kokemuksia kuolleen lapsen synnyttämisestä
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2011
Väitöskirja
Aho Anna Liisa
Isän suru lapsen kuoleman jälkeen. Tuki-interventio ja sen arviointi
Tampereen yliopisto, 2010