Tutkimukset
Hautajaiset koronapandemian aikana
Oletko osallistunut hautajaisiin koronapandemian aikana tai jättänyt osallistumatta pandemiasta johtuen?
Jos vastasit myönteisesti, kutsun sinut kirjoittamaan hautajaiskokemuksestasi.
Kirjoituksessa voit käyttää tukena seuraavia apukysymyksiä: Mitä tunteita osallistuminen/osallistumisen puute sinussa herätti? Oliko päätös osallistumisesta vaikea? Miten pandemia-tilanne näkyi hautajaisten järjestelyssä ja toteutuksessa? Miten suhde edesmenneeseen vaikutti kokemukseesi? Jos olit järjestämässä hautajaisia, millä tavalla muiden läheisten toiveet vaikuttivat hautauksen tapaan/paikkaan/hautapaikan valintaan? Pyydän lisäksi kertomaan taustatiedot: ikä, sukupuoli, kuuluminen/kuulumattomuus uskonnolliseen yhteisöön ja suhde edesmenneeseen (esim. leski, lapsi, muu sukulainen, ystävä).
Mikäli olet käytettävissä mahdolliseen myöhempään haastatteluun, liitäthän mukaan yhteistietosi. Käsittelen ja säilytän kirjoituksia luottamuksellisesti ja raportoin tulokset niin, että osallistujia ei tunnisteta.
Kiitos jo etukäteen!
Auli Vähäkangas/Teologinen tiedekunta PL 4, 00014 Helsingin yliopisto Käytännöllisen teologian professori, Helsingin yliopisto auli.vahakangas@helsinki.fi 050-3185464
Valokuvaterapeuttiset ryhmät
Haluatko osallistua valokuvaterapeuttiseen ryhmään, jossa tutkitaan ryhmän vaikutusta lapsen kuoleman kokeneiden vanhempien suruun ja selviytymiseen?
Jotta voit osallistua valokuvaterapeuttiseen ryhmään, tulee sinun olla lapsen kuoleman kokenut vanhempi, jonka lapsen kuolemasta on kulunut aikaa vähintään kaksi kuukautta. Kuolleen lapsen tulee olla iältään alle 18-vuotias.
Tutkimuksen kulku
Valokuvaterapeuttiset ryhmät toteutetaan Facebookissa, johon ryhmille perustetaan omat suljetut keskusteluryhmät. Valokuvaterapeuttisen ryhmän ohjaaja on valokuvaterapiaan erikoistunut ryhmäterapeutti. Pienryhmät käynnistyvät, kun niihin saadaan tarpeeksi osallistujia. Valokuvaterapeuttisessa ryhmässä jaetaan omia valokuvia (maisemavalokuvat, valokuvat lapsesta, valokuvat erilaisista esineistä jne.) ja muistellaan lasta ja kuolemaan liittyviä asioita valokuvien avulla. Facebook- ryhmät kestävät neljä viikkoa ja jokaisella viikolla on eri aihealueita, joista valokuvia jaetaan. Voit osallistua Facebookissa toteutettavaan valokuvaterapeuttiseen ryhmään viikoittain joustavasti oman aikataulusi mukaisesti.
Ennen internetissä tapahtuvaa valokuvaterapeuttiseen ryhmään osallistumista vanhempien surua ja selviytymistä tutkitaan kyselylomakkeella, joka on täytettävissä sähköisesti ennen ryhmän aloitusta. Valokuvaterapeuttisen ryhmän vaikutusta suruun ja selviytymiseen selvitetään sähköisellä kyselylomakkeella heti intervention päätyttyä ja 3 kuukauden kuluttua. Sähköiseen kyselylomakkeeseen ei tule vanhempien henkilötietoja, joten niitä ei voida yhdistää tutkittaviin. Valokuvaterapeuttisten ryhmien jakamat valokuvat eivät ole tutkimuksen kohteena, eikä niitä käytetä missään muodossa tutkimusaineistona.
Mikäli haluat osallistua valokuvaterapeuttiseen ryhmään tai haluat saada siitä lisätietoa, niin ota yhteyttä sähköpostiviestillä.
TtM, TtT-opiskelija Niina Keskinen, niina.keskinen@tuni.fi
Tampereen yliopisto
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Terveystieteet (Hoitotiede)
Valmiit tutkimukset
Tutkimusartikkeli
Tuunanen, Ulla
Surun paikka: lapsensa menettäneiden vanhempien kokemuksia suremisesta.
Tampereen yliopisto, 2022.
Opinnäytetyö
Pirttijoki, Ulla
Lapsen kuoleman vaikutus perheiden taloudelliseen tilanteeseen: lapsikuolemaperheiden kokemuksia taloudesta ja hyvinvoinnista lapsen kuoleman jälkeen.
Metropolia-ammattikorkeakoulu, 2022.
Väitöskirja
Nyfors, Mervi
Lapsen kuolema : traumaattinen suru kotimaisessa omaelämäkerrallisessa kirjallisuudessa.
Oulun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Kirjallisuus ja elokuvatutkimus, 2021.
Pro gradu -tutkielma
Lohi, Jooseppi
Tuntui, että oli joku konkreettinen juttu mitä sai pitää sylissä. Muistoesineiden tehtävät äidin ja kohtuun kuolleen lapsen välisessä kiintymyssuhteessa.
Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta, 2021.
Opinnäytetyö
Kemppainen, Hanna
Kipeimmän surun kääntöpuoli-Voiko oman lapsen kuolemasta koskaan selvitä?
Savonia ammattikorkeakoulu, 2021.
Hanna Kemppaisen opinnäytetyön tuloksena syntynyt podcast on kuunneltavissa: Ensihoidon ja PelastustyönCast (soundcloud.com)
Opinnäytetyö
Miettinen, Hanna
Nimetön elämä – Vanhempien kokemuksia surusta ja kuolleena syntyneiden lasten virallisesta nimeämättömyydestä.
Laurea-ammattikorkeakoulu, 2021.
Pro gradu -tutkielma
Tuunanen, Ulla
”Siellä jossakin, mistä me ei tiedetä”: Lapsensa menettäneiden vanhempien paikkakokemuksia
Tampereen yliopisto, 2021
Pro gradu -tutkielma
Outi Keinänen
Vanhempien kokemuksia varhaiskasvattajien menetelmistä käsitellä kuolemaa lasten kanssa
Tampereen yliopisto, 2020
Opinnäytetyö
Oili Hyvärinen ja Salli Ojala
Vertaistuen merkitys lapsensa menettäneille vanhemmille. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Karelia ammattikorkeakoulu, 2020
Opinnäytetyö
Jennika Koistinen
Kuinka kohdata lapsensa menettänyt äiti seuraavan raskauden aikana: Opas neuvolan terveydenhoitajille.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, 2020
Opinnäytetyö
Enni Saartoala ja Jessica Saartoala
Sairaanhoitajien valmiudet perheiden surussa tukemisessa keskenmenon tai kohtukuoleman jälkeen
Laurea ammattikorkeakoulu, 2019
Väitöskirja
Juha Itkonen
Kun vauvaonni vaihtuu kuoleman suruun: Narratiivinen tutkimus kohtukuolemasta, lapsen kuoleman aiheuttamasta surusta ja selviytymisprosessista sekä kirkon tuesta
Helsingin yliopisto, 2018
Väitöskirja
Pulkkinen Mari
Salattu, suoritettu ja sanaton suru : Läheisen menettäminen kokonaisvaltaisena kokemuksena.
Helsingin yliopisto, 2016
Opinnäytetyö
Seppälä Hanna, Peltonen Sanna
Kun elämä pysähtyi: Kokemuksia akuutista kriisiavusta.
Diakonia ammattikorkeakoulu, 2018
Opinnäytetyö
Laaksonen Sirpa
Lapsensa perinataaliaikana menettäneiden äitien kokemuksia hoitohenkilökunnalta saamastaan henkisestä tuesta ja tuen tarpeesta
Vaasan ammattikorkeakoulu, 2013
Pro gradu -tutkielma
Grönroos Katri
Suru joka muutti kaiken. Narratiivinen tutkimus lapsen menetyksen tuomista muutoksista ja henkisen kasvun kokemuksista
Helsingin yliopisto, 2013
Pro gradu -tutkielma
Henttinen Jani
Isien kokemuksia ryhmävertaistuesta lapsen kuoleman jälkeen
Tampereen yliopisto, 2013
Opinnäytetyö
Ijäs Terhi ja Kallio Kristiina
Lapsensa menettäneiden vanhempien kokemuksia heidän saamastaan tuesta menetyksen jälkeen. “Ne, joiden piti olla lähimpänä olivatkin kauimmaisina”
Seinäjoen ammattikorkeakoulu 2012, sosiaali- ja terveysalan yksikkö, sosiaalialan koulutusohjelma
Pro gradu -tutkielma
Hiltunen-Ahonen Tarja
Tavis ei tajua. Elämää kohtukuoleman jälkeen
Itä-Suomen yliopisto, 2012
Opinnäytetyö
Matilainen Maija
Vain saman kokenut voi ymmärtää: Seurakunnan lapsensa menettäneiden sururyhmä surevan vanhemman tukena
Diakonia-ammattikorkeakoulu 2012
Opinnäytetyö
Peju-Risu Ulla
Äkillisesti lapsensa menettäneiden vanhempien saama ja odottama tuki
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu 2011
Väitöskirja
Koskela Harri
Lapseni elää aina sydämessäni! Lapsen menetyksen merkitys vanhemman spiritualiteetin muotoutumisessa.
Itä-Suomen yliopisto 2011
Pro gradu-tutkielma
Raitio Katja
Tuki-interventiot ja vanhempien terveydenhuoltohenkilöstöltä saama tuki lapsen kuoleman jälkeen
Tampereen yliopisto, 2011
Pro gradu-tutkielma
Kuronen-Ojala Minttu
Revivalistiset ideat ja äitien toimijuuden mahdollisuudet pienen lapsen kuoleman kohtaamisessa sairaalainstituutiossa ja vertaistukiyhteisössä
Jyväskylän yliopisto 2011
Opinnäytetyö
Janica Grönroos, Veera Kuva Chaurand, Veera Tikkanen
Yksi elämäni surullisimmista, mutta kauneimmista hetkistä. Äitien kokemuksia kuolleen lapsen synnyttämisestä
Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 2011
Väitöskirja
Aho Anna Liisa
Isän suru lapsen kuoleman jälkeen. Tuki-interventio ja sen arviointi
Tampereen yliopisto, 2010