Suruvapaa

Tällä hetkellä suurin osa lapsen menettäneistä vanhemmista ei ole oikeutettuja mihinkään sellaiseen yhteiskunnan tarjoamaan tukeen, joka mahdollistaa töistä pois olemisen. Käpy ry toivoo, että päättäjät heräisivät ongelmaan, ja seuraavaan hallitusohjelmaan kirjattaisiin suruvapaan edistäminen.

Lue ja lataa info

Toggle

Taustaa
Nykytilanteen ongelmat
Suruvapaa Suomeen (ehdotus)
Tanskan suruvapaa
Kysymyksiä ja vastauksia suruvapaasta
Miksi suruvapaan pitäisi olla ansiosidonnainen?
Miksi lapsen menettäneet eivät vain voi olla sairauslomalla?
Miksi suruvapaan tulisi olla 26 viikkoa?
Voiko suruvapaassa olla se riski, että sureva syrjäytyy? Eikö arjen jatkuminen ole surevalle hyväksi?
Tuleeko suruvapaa kalliiksi yhteiskunnalle?
Lapsen menettäneet kertovat
Suruvapaa mediassa

Taustaa

Alle 18-vuotiaita lapsia kuolee vuosittain Suomessa yhteensä noin 400–500. Heistä kuolleena syntyneitä lapsia on alle 200.

Nykytilanteen ongelmat

Jos lapsi kuolee vanhempainrahakauden jälkeen, vanhemmat eivät ole oikeutettuja mihinkään sellaiseen yhteiskunnan tarjoamaan tukeen, joka mahdollistaa töistä pois olemisen.
Sekä Kansaneläkelaitos että työnantajat edellyttävät sairauden olemassaoloa, ennen kuin voidaan myöntää sairauslomaa ja maksaa sairauspäivärahaa tai palkkaa sairausloman ajalta.
Suomessa vanhemmat joutuvat jäämään lapsen menetyksen jälkeen sairauslomalle. Sairauslomaa joutuu hakemaan uudestaan ja uudestaan. Tämä on raskasta sureville vanhemmille mutta myös työnantajan kannalta hankalaa. Tämä kuormittaa myös sote-palveluita käynteinä, lausuntoina, ajanvarauksina ja kirjauksina.
Suru ei ole sairaus. Lapsensa menettänyt voi saada sairauslomaa vaihtelevien mielenterveysdiagnoosien turvin. Esimerkiksi masennusdiagnoosi voi olla este vakuutusten saannille tai haitata myöhempää adoptioprosessia.
Yhdenvertaisia käytänteitä siihen, miten vanhempia ohjeistetaan ja tuetaan lapsen kuollessa, ei Suomessa toistaiseksi ole.
Lapsen kuollessa myöskään lapsen vanhemmat eivät nykytilanteessa ole keskenään yhdenvertaisessa asemassa. Esimerkiksi jos lapsi syntyy kuolleena tai kuolee synnytyksessä tai pian sen jälkeen, Kela maksaa raskaus- ja vanhempainrahaa 105 arkipäivältä synnyttäneelle vanhemmalle. Toinen vanhempi saa vanhempainvapaata vain 25 päivää.
Lapsensa menettäneet vanhemmat ovat jo nykyisin tosiasiallisesti usein useita kuukausia pois töistä. Vuonna 2019 Käpy ry toteutti kyselyn koskien läheisensä menettäneiden työhön palaamista (n=557). Kyselyn vastaajista 60 % oli lapsensa kuoleman kokeneita vanhempia. Heistä 83 % oli ollut työstään pois vähintään kuukauden lapsen kuoleman jälkeen. Neljännes heistä (26 %) palasi töihin 1–2 kuukauden kuluttua lapsensa kuolemasta. Kolmannes (33 %) vastaajista, palasi töihin vasta 3–5 kuukauden kuluttua lapsensa kuolemasta. Neljännes (24 %) vastaajista palasi töihin vielä tätäkin myöhemmin.

Suruvapaa Suomeen (ehdotus)

Suruvapaa on perhe-etuus, jonka tavoitteena ja tarkoituksena on tukea vanhempia ja tarjota taloudellisesti turvattu tilanne käsitellä surua ja järjestellä elämää uudelleen.
Vanhempi olisi oikeutettu maksimissaan 26 viikon mittaiseen yhteiskunnan tukemaan suruvapaaseen alaikäisen lapsen kuoltua tai lapsen synnyttyä kuolleena sen jälkeen, kun raskaus on kestänyt 154 päivää.
Tänä aikana vanhemmalle maksetaan ansiosidonnaista päivärahaa. Jos ansiosidonnaista ei ole kerääntynyt, myönnetään minimitasoinen etuus.
Oikeus suruvapaaseen kuuluu myös ei-synnyttäneelle vanhemmalle, mikä parantaa myös hänen asemaansa nykyiseen verrattuna.
Vapaan tulee olla joustava ja mahdollistaa se, että vanhempi voi halutessaan pitää vapaan lyhyempänä ja palata töihin jo aiemmin, jos hänen oma vointinsa ja tilanteensa on sellainen. Se että vapaata voi käyttää pätkissä tai osa-aikaisesti, voi olla myös työnantajan kannalta tarpeellista.
Suruvapaan aikana on oikeus hankkia lisätuloja paikkaamaan ansionmenetystä.
Mallin tulee huomioida myös opiskelijat, työttömät, yrittäjät ja epätyypillisissä työsuhteissa olevat ihmiset, jotka ovat tällä hetkellä hyvin haavoittuvaisessa asemassa näissä tilanteissa.
Samalla tulee kehittää palveluita ja tukitoimia lapsensa menettäneille vanhemmille.

Tanskan suruvapaa

Tanskassa on käytössä suruvapaa, joka mahdollistaa vanhemmalle 26 viikon vapaan alaikäisen lapsen kuoleman tai kuolleena syntyneen lapsen syntymän jälkeen.
Kesto maksimissaan 26 viikkoa. Malli on joustava, ja sitä voi käyttää myös lyhyemmän ajan tai pätkissä.
Tanskassa suruvapaan aikana saadun etuuden määrä riippuu ansiotasosta. Päivärahan suuruus on vuonna 2023 enintään 4550 DKK/viikko (runsas 600 euroa), ja sen maksusta vastaa Udbetaling Danmark.
Työntekijä on oikeutettu suruvapaaseen, jos seuraavat ehdot täyttyvät:
- On työsuhteessa vapaan ensimmäisenä tai edeltävänä päivänä
- On työskennellyt vähintään 160 tuntia viimeisten neljän täyden kuukauden aikana ennen vapaata
- On työskennellyt vähintään 40 tuntia kuukaudessa vähintään kolme neljästä kuukaudesta
Malli huomioi myös opiskelijat, yrittäjät, työttömät ja epätyypillisissä työsuhteissa olevat ihmiset.
Työtön työnhakija oikeutettu työttömyysetuuksien suuruiseen korvaukseen.
Itsensätyöllistäjä oikeutettu korvaukseen, jos työskennellyt vähintään 18,5 tuntia viikossa vähintään 6 kuukautta viimeisten 12 kuukauden aikana, työskennellyt vähintään 18,5 tuntia viikossa viimeisen kuukauden aikana ennen lomalle lähtöä ja yritys on tehnyt voittoa.
Suruvapaa sai alkunsa kansalaisaloitteesta. Kaikki parlamentin puolueet olivat yksimielisesti ehdotuksen takana.
Arvioidut kustannukset noin 36 miljoonaa Tanskan kruunua vuodessa (n. 4,5 miljoonaa euroa).
Lainsäädäntöprosessin aikana kuullut tahot näkivät suruvapaan tarpeellisena ja kannatettavana asiana, mutta lisäksi perheet tarvitsevat myös tukea ja neuvontaa surun hetkellä.

Kysymyksiä ja vastauksia suruvapaasta

Miksi suruvapaan pitäisi olla ansiosidonnainen?

Mikäli suruvapaa ei ole ansiosidonnainen, vaan esimerkiksi kiinteä päiväraha, se on taloudellisessa mielessä heikennys verrattuna nykyiseen sairauslomakäytäntöön. Haluamme poistaa nykyisen käytännön ongelmia, mutta emme halua heikentää lapsen menettäneiden taloudellista asemaa.
Ansiosidonnainen vapaa on kaikille tasa-arvoinen.

Miksi lapsen menettäneet eivät vain voi olla sairauslomalla?

Sairausloma ei voi olla ensisijainen ratkaisu, jos hakija ei ole sairas. Suruvapaan myöntäminen on yhteiskunnalta viesti siitä, että lapsen kuoleman merkitys tunnustetaan. Se on itsessään syy poissaoloon ilman sairausdiagnoosiakin.
Sairausloma ei ole tasa-arvoinen. Ei ole yhtenäistä käytäntöä siihen, voiko suru olla sairausloman peruste ja mikä kirjataan tällöin diagnoosiksi. Kaikille ei sairauslomaa edes kirjoiteta, eikä pitkä sairausloma ole välttämättä taloudellisesti mahdollista esimerkiksi pienyrittäjille.
Lapsen syntymän merkitys tunnustetaan ja tunnistetaan, ja vanhempia tuetaan esimerkiksi vanhempainpäivärahojen kautta. Myös lapsen kuoleman merkitys on tunnustettava ja vanhempia tuettava tässäkin elämänmuutoksessa.
Suruvapaa on kustannustehokas siinä mielessä, ettei sairauslomaa jouduta hakemaan uudelleen ja uudelleen. Se vapauttaa surevat valtavasta taakasta tilanteessa, jossa he ovat jo ennestään suuren kuormituksen alla.
Sairausloma on palkallista vain tietyn aikaa, jonka jälkeen toimeentulo heikkenee. Jos tarvitsee suruvapaata kauemmin, on se taloudellisesti parempi vaihtoehto kaikille.

Miksi suruvapaan tulisi olla 26 viikkoa?

Jo nykytilanteessa lapsen menettäneet ovat poissa työelämästä useita kuukausia.
Vapaan on oltava riittävän pitkä, sillä vanhemman velvollisuuksia on paljon lapsen kuoleman jälkeen, esimerkiksi hautajaisjärjestelyt, perunkirjoitus, ilmoitukset Kelaan, vakuutusyhtiöön ja niin edelleen. Aikaa on oltava sekä asioiden hoitamiseen että oman hyvinvoinnin edistämiseen ja mahdollisesti perheen muiden lasten tukemiseen kuormittavassa elämäntilanteessa.

Voiko suruvapaassa olla se riski, että sureva syrjäytyy? Eikö arjen jatkuminen ole surevalle hyväksi?

On totta, että monelle surevalle työnteon jatkaminen lisää voimavaroja. Siksi suruvapaa onkin joustava ja vapaaehtoinen.
Lähtökohtaisesti pitäisi luottaa, että ihminen osaa itse arvioida omaa työkykyään ja tarpeitaan.
Suruvapaa ei saa tarkoittaa sitä, että mitään kontaktia palveluihin/ammattilaisiin ei olisi. Surevan tulisi saada myös ulkopuolista tukea mm. sen pohtimiseen, onko parempi olla töissä vai poissa töistä.
Suruvapaa voi mahdollistaa sen, että voimavaroja jää tuen hakemiseen itselle.
Suruvapaan ohella myös palvelupolkujen kehittäminen ja tuen jatkuvuuden varmistaminen on tärkeää.

Tuleeko suruvapaa kalliiksi yhteiskunnalle?

Todennäköisesti suruvapaa vähentäisi sote-palveluille koituvia kustannuksia ja kuormitusta, kun tarve toistuvaan sairausloman hakemiseen poistuisi. Alkuvaiheen tuki edistäisi surevien hyvinvointia edelleen pitkällä aikajänteellä kustannuksia hilliten.
Myös lapset hyötyvät vanhempien saamasta tuesta ja toisaalta kärsivät, jos vanhempi on äärimmilleen kuormittunut ja joutuu olemaan työn takia poissa perheensä luota surun keskellä.
Nykytilanteessa lapsen menettäminen tulee usein hyvin kalliiksi ainakin yksilölle. Koska suruvapaata ei ole saatavilla, monet käyttävät esimerkiksi virkavapaata tai opintovapaata, joilla on vaikutusta paitsi välittömään toimeentuloon myös eläkkeisiin. Surevat maksavat siis äärimmäisestä menetyksestään myös suurta taloudellista hintaa.
Myös yksilölle koituvat ongelmat esimerkiksi terveydessä voivat tulla kalliiksi yhteiskunnalle.
Yhteiskunnan tulee tukea jäseniään tragedian hetkellä.

Lapsen menettäneet kertovat

”Työterveyshuollon testien mukaan minulle ei voinut myöntää sairauslomaa, koska en kärsinyt masennuksesta.”

“Lapseni kuoli tapaturmaisesti ollessani hoitovapaalla. Heti kuolemaa seuraavana päivänä jouduin ilmoittautumaan työvoimatoimiston asiakkaaksi. Siellä minulle
ehdotettiin sairausloman hakemista, mutta minulla ei olisi mitenkään ollut varaa olla sairauslomalla työttömänä ilman edeltäviä tuloja. Niinpä jouduin tehtailemaan
työhakemuksia, vaikka tiesin, että en voisi ottaa työtä vastaan. Jos työtä tarjottiin, keksin jonkin syyn, miksi en voi tulla. Puolisoni, joka oli töissä, joutui hakemaan
sairauslomaa aina uudelleen kahden viikon välein. Kaikki tämä tuntui täysin turhalta ja vei perheemme voimavaroja. Suruvapaa olisi antanut rauhan surra.”

“Kohtukuoleman jälkeen äiti saa 4 kk äitiysloman, joka on ehdoton minimi toipumiselle. Kaikille lapsensa menettäneille pitäisi taata sama. Ilman äitiysloman suomaa ”lupaa” olisin itse tunnollisena työntekijänä palannut töihin varmasti aiemmin, mutta samalla surun käsittely olisi viivästynyt ja uskoisin että olisin sairastunut ja väsynyt.”

“2 kk sairauslomaa lapsen kuoleman jälkeen on liian vähän. Nyt olen henkisesti uupunut ja fyysisesti sairas työssä käyvä. Terveydenhuollosta saatava tuki on
vähäistä.”

”Henkivakuutuksen saamisessa oli pulmia, koska olin saanut lapseni kuoleman jälkeen 2 viikkoa (edes pyytämällä en lisää saanut) sairauslomaa, ja tietämättäni,
psykiatria koskaan tapaamatta (eli mitään diagnostisia haastattelua suorittamatta), oli minulle merkitty kantaan sekamuotoinen ahdistus-masennushäiriö.”

“Lapseni kuoltua lääkäri ilmoitti, että suru ei varsinaisesti voi olla sairausloman peruste, mutta kirjoitti kuitenkin neljä päivää sairauslomaa. Pyristelin töissä vuoden,
kunnes mieleni ja kehoni pettivät, ja sain lopulta 6 kk sairauslomaa. Pienyrittäjällä sairauspäiväraha on hyvin pieni. Ilman säästöjäni ja yritykseni toisen omistajan
työpanosta olisin joutunut luopumaan yrityksestäni kokonaan”.

”Suruvapaa vapauttaisi surevan – ja myös työnantajan ja terveydenhuollon – sairausloman hakemiseen liittyvästä byrokratiasta ja kuormituksesta. Helpottaisi oloa,
kun tietäisi, ettei tarvitse taistella oikeuksistaan tai neuvotella kenenkään kanssa omasta työkyvystään. Suruvapaa tekisi surun oikeutetuksi: ei tarvita erillistä
diagnoosia siihen, että oman lapsen kuoleman jälkeen tarvitsee aikaa kerätä itseään.”