Aikuiset, runous

Alla olevasta listasta löydät suruun ja lapsen kuolemaan liittyviä aikuisten kirjoja. Voit vinkata meille uudesta kirjallisuudesta osoitteeseen toimisto@kapy.fi.

 

Forsstöm Tua | Merkintöjä 2018

Ainoan lapsenlapsensa menettäneet isoäidin teos. Muistiinmerkinnöissään menetyksestä Tua Forsström siteeraa W. H. Audenia. Maaginen ajattelu on itsestään selvä selviytymisstrategia runojen todellisuudessa. Ja mitä tehdä rakkaudelle, josta tuli koditon?

Hekanaho Tommi | Kapriisinnuppu 2013

“Tämä pieni runokirja yllätti minut. Ensin luin sen, koska olin luvannut, mutta sitten huomasin palaavani kirjan pariin monta kertaa uudestaan. Nämä runot ja ajatelmat ovat oivaltavia, koskettavia ja kauniita. Ne ovat täynnä merkillistä valoa. Ne on eletty läpi ja siksi niissä on tavoitettu jotain oleellista ihmisyydestä.” Pekka Simojoki

Huuhka Niina | Kolme poikaani – Ilo, Voima ja Tahto 2007

“Tämän kirjan runot on poimittu päiväkirjoistani. Lapsettomuus, esikoispoikieni erilaiset kuolemat ja kolmannen poikani adoptio-odotus ovat myllertäneet elämääni. Silloin kun suruni oli äärettömän valtava ja ikävä aivan lohduton, oli ainoa selviytymiskeinoni kirjoittaa tuntojani päiväkirjaani. Näiden runojen tarkoitus on kertoa miltä tuntui kun kaikki kaunis vietiin minulta hetkessä pois ja siitä miltä tuntui saada jotain niin suurta ja ihanaa, elävä lapsi!”

Accordion Panel

Olit meille lahja, 
mittaamattoman arvokas.
Nyt olet kallis aarteemme,
tallessa taivaassa.
Kirjan runot ovat syntyneet surun keskellä läheisen ihmisen kuoleman jälkeen. Niistä välittyy vahvasti niin suru ja tuska kuin myös jälleennäkemisen toivo.

Isoaro Anna Eliina | Tämänilmaiset 2019

Miten kirjoittaa traagisimmasta mahdollisesta kokemuksesta, oman lapsen kuolemasta? Voiko kirjoittaminen tuoda lohtua? Arkea on kuitenkin elettävä, ja juuri arjen pienet yksityiskohdat tekevät näkyväksi surun moninaiset vaiheet. Teos kasvaa henkilökohtaisesta yleiseksi, suuria menetyksiä kokeneiden mielenmaisemaksi, jonka taustalla soi ikiaikainen Tuonelan tuutulaulujen perinne.

Kaarijärvi, Minna | Äiti ilman lasta 2017

Äiti ilman lasta on syntynyt pikkuhiljaa ajan kuluessa lapsensa menettäneen äidin henkilökohtaisena, jonkinlaisena terapeuttisena keinona työstää menetystään, suruaan ja tuntojaan. Runot käsittelevät lapsen kuoleman jälkeisissä tunnekuohuissa ja turtumuksessa kirjoitettuja ajatuksia, tuntemuksia, tapahtumia, ihmissuhteita ja arkisiakin asioita.

Kangasharju Nina | Tyttöni pilvellä

”ei mikään tuo sinua takaisin, koskettaa en saa vaikka haluaisin”

Kaskinen Anna-Mari, Laitinen Anna Emilia | Lohdutuksen Polulla 2013

Suru saapuu yllättäen, silloinkin kun sitä on jo osannut odottaa. Murheen ja ikävän keskellä helpottaa ajatus siitä, ettei ole yksin.

Kilpeläinen Irja | Sinun kanssasi surussa 2004

Rakastetun sielunhoitajan surukirjaklassikko. Kaunis lahja, jolla voi osoittaa osanottonsa surevalle lähimmäiselle ja tukea häntä vaikeana aikana.

Laine Jarkko, Laine Anu | Minä olen sinussa 2014

Anu ja Jarkko Laine ovat koonneet kirjaksi kauneimmat runonsa ja ajatelmansa, jotka kertovat niin rakkaudesta, surusta ja tuskasta, elämästä yleensä. Runot ovat herkkiä, tunnelmallisia ja haikean koskettavia.

Luoma Jorma | Pumpulipilvi 2003

“Kuljemme luottavaisina, pohtien tulevia tekemisiämme, aavistamatta alkavaa sairautta, joka kehittyy sisällämme. Kuin kuiskauksia, saamme merkkejä siitä, tuskin huomaamme niitä, niin pieniä ne ovat. Jonain päivänä heräämme, kaikki ei ole kohdallaan, jonain päivänä me havahdumme, sairauteen alkavaan. Se on kutsumaton vieras, joka tulee aina väärään aikaan, se on peto ruumiissamme, joka meitä tuhoaa. Ihmiskunnan loputon taistelu, sairautta vastaan, ihmiskunnan toivoton taistelu, ei pääty koskaan.”

Paavilainen Maija | Enkeleitä 2004

Enkelit muistuttavat ihmistä siitä, että kaikissa elämän vaiheissa pitää katsoa ylöspäin. Enkelin tunnistaa ilosta, joka jää jäljelle, vaikka enkeli itse on jo lentänyt pois. Enkeli voi yllättävällä tavalla puuttua asioiden kulkuun; me kuulemme enkelin puhetta, jos vain suostumme kuunteluun… Rakastetun piirtäjä-aforistikon iki-ihana kirja enkeleistä – suojelijoista, arjen valostuttajista, sanansaattajista – iloksi ja sydämen lohdutukseksi kaikenikäisille lukijoille.

Pajunen Liisa, Simojoki Pekka | Sinua en unohda 2004

Teos on hoitava kokoelma Liisa Pajusen esikoisrunoja ja Pekka Simojoen lauluja, jotka nousevat surusta ja kivusta. Teos perustuu samannimiselle äänitteelle.

Poijula Soili | Suru: sydämen matka 2004

Suru sysää ihmisen usein tolaltaan. Nykykäsityksen mukaan surevan ei tarvitse unohtaa kuollutta läheistään, vaan sureva voi muistelun ja suremisen kautta liittää rakastamansa ihmisen osaksi elämäänsä. Ikävän ja tuskan aallot huuhtovat surevan ylitse, mutta vähitellen niiden voima laantuu, ja sureva jatkaa elämää kuolleen muisto seuralaisenaan. Hän toipuu, mutta hänen ei tarvitse unohtaa. Teos on erilainen surukirja, joka rakentuu tämän uuden surukäsityksen pohjalle. Soili Poijulan lyhyiden tekstien lomassa kulkee Ulla Halkolan puhutteleva, kaunis kuvitus. Surutyön prosessi piirtyy esiin niin kuvin kuin sanoinkin.

Porio Anja | Rakkaus on väkevämpi 2009

Lämmin, surun eri vaiheita myötäelävä kirja läheisensä menettäneelle ilmestyy nyt ulkoasultaan kokonaan uusittuna. Kimmo Arhon upeat valokuvat täydentävät viisasta, lohdullista tekstiä, johon voi palata uudelleen vielä vuosien kuluttua, kun suru on jo muuttanut muotoaan.

Rautvirta-Valtonen Minna | Valonkajo 2017

Minna Rautvirta-Valtonen on Kirkkonummella asuva kahden pojan äiti. Hänen esikoispoikansa menehtyi vastasyntyneenä syksyllä 2013. Runot tulivat Minnan elämään heti pojan kuoleman jälkeen ja kirjoittaminen on ollut merkittävä osa surutyötä. ”Runot syntyvät melkein kuin itsestään silloin, kun ikävä ja tuska ovat suurimmillaan. Valmiin runon jälkeen on taas helpompi hengittää.”Valonkajo runokokoelma sisältää runoja kolmen ensimmäisen suruvuoden ajalta. Runoista välittyy koko surun kaari; ilosta ja onnesta tuskaan ja ikävään, lopulta toivoon ja elämänjanoon.

Seeve Ismo | Kaukainen enkelipolku 2006

Rakkaudella tyttärelleni Veronika Annika Viktorialle.

Seeve Ismo | Särkynyt enkeli 2005

Tyttäreni Veronikan muistolle.

Tukipuhelin päivystää keskiviikkoisin kello 9-11 ja 12-14 numerossa 045 325 9595.

Voit soittaa tukipuhelimeen myös muulloin kuin päivystysaikana ja jättää soittopyynnön.

Voit halutessasi olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuki@kapy.fi.