Syksy on taas edessä

Syksy, vuodenajoista ahdistavin, pelottavin, synkin on taas edessä. Tyttäreni, Eve, kuvassa rakkaan Nipsun kanssa, menehtyi syksyllä.  Päivämäärä 10.9.13 muutti elämäni täysin, tipuin syvälle mustaan kuiluun. Arvoni menivät täysin uusiksi. Askel askeleelta nousin pinnalle, välillä kaatuen mutta nousten ylös. 

Eve oli ponityttö loppuun asti, menehtyen siinä mitä rakasti. 

Minua auttaa jaksamaan luonnossa liikkuminen, musiikki,kirjoittaminen, meditointi, oma perhe, käpertyminen omaan itseen, surusiskojen kanssa puhuminen, eläminen tässä hetkessä.

Uskon jälleennäkemiseen. Löydän höyheniä mitä ihmeellisimmistä paikoista, sydämiä kivissä, lehdissä, pilvissä. Pienet merkit auttavat eteenpäin. Kysyn välillä haudalla ”onko Eve kaikki hyvin, anna merkki äidille” ja yllättäin ilmestyy höyhen,sydän, outo tuulenpuuska kun on tyyntä….