Ihmiset joiden lapset ovat elossa

Ihmiset, joiden lapset ovat elossa,

kertovat lapsistaan, jotka ovat elossa.

Jotka ovat aloittaneet harrastuksen,

ja joista on otettu jouluna valokuvia

ja joille on illalla laitettu iltapalaa.

Nämä ihmiset ajattelevat lapsiaan koko ajan,

taustalla. Siinä suhteessa nämä ihmiset

eivät poikkea niistä ihmisistä,

joiden lapsi tai lapset makaavat haudassa

tai tuhkana uurnassa.

Ihmiset, joiden lapset ovat kuolleet,

ajattelevat kuolleita lapsiaan.

Mutta ihmiset, joiden lapset ovat elossa,

ja jotka eivät tunne ketään sellaista ihmistä,

jonka lapsi ei enää ole elossa, ovat onnellisia.

”Ärsyttäviä, mutta onnellisia”, sanoi nuori mies.

Vaimon kuolema tuli puheeksi Emman kanssa,

joka oli ensimmäisiä, joka myös oli kokenut

sen hömeltyneisyyden ja hiljaisuuden

ja kuullut aivojen kammioista tyhjät lyönnit,

jotka kaikuvat, kun ihmiset,

joiden lapset ja kaikki perheenjäsenet ovat elossa,

koettavat kaikkine suurine voimineen käsittää

sitä tilannetta,

että jonkun perheenjäsen ei ole enää elossa.

He heijastelevat ajatusta pääkopissaan.

Ja käyttäytyvät niin, että menevät tilanteessa eteenpäin.

Tarttuvat kahvikuppiin, katsovat ulos,

näkevät siellä sinisen taivaan ja sanovat:

”Kauheaa”.

Eivätkä mitään muuta.

 

Runo: Sini Numminen

Artikkelin pääkuva: Satu Karjalainen