Uusi hallitus 2026–28 esittäytyy

Käpy ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 12.4.2026 valittiin uusi hallitus vuosille 2026–28. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Krista Nuutinen ja hallituksen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Jussi Heikkilä, Jenni Mäenpää, Marika Säynäjoki, Ulla Tuunanen ja Sonja Vuorela ja varajäseniksi Heidi Kjelin ja Pirjo Laitila.

Puheenjohtaja:

Krista Nuutinen

Olen kahden lapsen äiti Helsingistä. Perheeni on ollut Käpyn jäsen vuodesta 2016, kun tyttäremme Helka kuoli pian syntymän jälkeen äkillisesti ja odottamatta.

Käpyssä haluan jatkossakin edistää lapsikuolemaperheiden asemaa, lisätä ymmärrystä lapsen kuolemaan liittyvästä surusta sekä vahvistaa surevien vanhempien ja perheiden saamaa vertaistukea sen eri muodoissa. Käpy on vertaistoiminnan edelläkävijä, ja olen kokenut yhteisömme ainutlaatuisena, turvallisena ja myötätuntoisena paikkana. Hallitustyössä minulle on tärkeää varmistaa, että Käpyn toiminta on vaikuttavaa ja tavoittaa monenlaiset perheet ja heidän erilaiset menetystilanteensa.

Olen ollut Käpyn hallituksen puheenjohtaja kausilla 2024–2026 ja 2022–2024 sekä jäsen 2020–2022. Hallituksen edunvalvontatyöryhmässä olen ollut mukana suruvapaan edistämisessä. Lisäksi olen toiminut vertaistukihenkilönä ja ryhmänohjaajana sekä Surevan kohtaaminen -toiminnan kokemusasiantuntijana.

Taustaltani olen henkilöstön kehittäjä, työnohjaaja sekä yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuusasiantuntija.

Hallituksen jäsenet:

Jussi Heikkilä

Perheeseeni kuuluu puolisoni sekä neljä aikuista ja perheellistä lasta. Yksi lapsistamme on poikani edellisestä avioliitostani ja kolme tytärtä on tullut puolisoni myötä. Lastenlapsia meillä on neljä. Pilven reunalla minulla on Iiro-poikani, joka menehtyi 14-vuotiaana aivokasvaimeen vuonna 2006, sairastettuaan sitä ennen puolitoista vuotta. Jäin eläkkeelle Tampereen yliopiston tuotantotalouden professorin tehtävästä vuonna 2026.

Omassa surussani vertaistuki on ollut minulle tärkeä tukimuoto ja haluan jakaa muille lapsensa menettäneille samaa tukea, joka on auttanut minua jaksamaan vaikeina aikoina. Kävin Käpy ry:n vertaistukikoulutuksen vuonna 2022 ja ryhmänohjaajakoulutuksen vuonna 2025. Olen toiminut vertaistukihenkilönä ja ryhmänohjaajana perhetukiviikonlopuissa ja erityisesti isille suunnatuissa tukitapahtumissa. Käpy ry:n hallituksen varajäsenenä olen ollut keväästä 2024 lähtien. Hallituksessa olen erityisesti toiminut isien tuen kehittämisessä ja edunvalvontatyöryhmässä.

 

 

Jenni Mäenpää

Olen Jenni, kolmen lapsen äiti. Käpy ry:n tuki ja vertaistuen tarve tuli osaksi perheemme elämää joulun alla 2014. Esikoispoikamme menehtyi täysin yllättäen 2,5 vuoden iässä aivoverenvuotoon. Ennen sitä päivää ei ollut minkäänlaisia merkkejä siitä, että elämämme tulee muuttumaan täysin vain yhdessä yössä. Alussa vertaisen sanoilla ”minä autan, pystyn auttamaan ja haluan auttaa sinua” oli suuri merkitys selviämisessä. Meidän perhettä tukivat suuresti myös asuinpaikkakuntamme toimiva kriisityö ja tuttu sukulaislääkäri. Heidän ansiostaan saimme apua usealta eri taholta. Muistan, että minulle tuli heti vahva tunne siitä, että me emme ole yksin ja meistä huolehditaan, vaikka täysin romahtaisimme.

Olen toiminut kokemusasiantuntijana vuodesta 2016 ja hallituksessa vuodesta 2020. Ammattilaisia kouluttamalla olen halunnut edesauttaa sitä, että kaikilla lapsensa menettäneillä on tunne siitä, etteivät he ole yksin. Hallituksessa olen ollut mukana edunvalvontatyöryhmässä. Työskentelen sairaalassa sosiaalityöntekijänä raskaana olevien ja synnyttäneiden parissa. Aiemmin olen työskennellyt lastensuojelussa. Työn kautta minulla on tietämystä hyvinvointialueiden ja järjestöjen palveluista ja tukimuodoista sureville ja tuen tarpeessa oleville. Näen tärkeänä, että kaikki saavat tarvitsemaansa tukea asuinpaikasta tai selviytymiskyvyistään riippumatta.

Marika Säynäjoki

Olen Marika, kahden enkelin ja yhden elävän lapsen äiti Pohjois-Pirkanmaalta Virroilta. Käpy ry tuli osaksi minun elämääni 2015, kun menetimme puolisoni kanssa kauan odotetun esikoisemme ennenaikaisessa synnytyksessä rv23. Iida oli täydellinen tyttö, joka teki minusta äidin ja miehestäni isän, jolla ei yllättäen ollutkaan sitä lasta, vain tyhjä syli. 2016 koimme uuden menetyksen, kun toinen lapsemme, Sisu, kuoli kohtuun rv22. Pieni downpoika ei vaan enää jaksanut yrittää selviytyä kohdussa. 

Jo ensimmäisen menetyksen jälkeen minulle oli selvää, että haluan löytää menetyksestäni jotain syvällisempää merkitystä ja tarkoitusta. Miksi minulle kävi näin? Käpy ry:n toiminnan kautta olen saanut näille tapahtumille lohtua, tukea ja ymmärrystä. Toimiessani tukihenkilönä ja vertaisryhmän vetäjänä muille lapsensa menettäneille vanhemmille olen saanut kokea olevani avuksi ja tueksi. Omien lasteni kuolemaan on tullut vuosien saatossa yhä uusia näkökulmia keskustellessani asioista toisten vertaisten kanssa. 

Käpy ry:n toiminnassa koen erityisen tärkeänä vertaistuen järjestämisen eri muodot, mutta yhtä merkityksellisenä koen lapsen kuoleman kohdanneen vanhemman aseman vahvistamisen yhteiskunnassa. Haluan omalta osaltani olla madaltamassa lapsen kuoleman kohdanneen vanhemman kynnystä palata työelämään tai vaihtoehtoisesti tilanteen niin vaatiessa jäädä työelämästä pois.

Ulla Tuunanen

Perheemme toisen lapsen kuolemasta on kulunut aikaa 10 vuotta. Tämän tapahtuman jälkeen olen toiminut Käpyssä vapaaehtoisena tukihenkilönä ja kokemusasiantuntijana. Lisäksi työskentelin Käpyssä pari vuotta tukipuolella. Haluaisin nyt uutta näkökulmaa vapaaehtoistyöhön hallitustyöskentelyn myötä. Tällä hetkellä osallistumismahdollisuuteni ovat hiukan rajalliset, mutta uskon minulla olevan näkökulmaa tiettyihin asioihin, kuten vaikuttamistyöhön ja toiminnan kehittämiseen. Osallistumismahdollisuuteni kuitenkin paranevat loppuvuodesta. 

 

 

Sonja Vuorela

Olen Sonja, kahden lapsen äiti. Kuopuksemme kuoli syöpähoitojen jälkiseurauksena kroonistuneisiin oireisiin 10-vuotiaana. Käpy ry:n toimintaan tulin mukaan aktiivisesti käytyäni kokemusasiantuntijakoulutuksen vuonna 2016.

Hallituksessa olen toiminut edunvalvontatyöryhmässä. Surevan kohtaaminen -toiminnassa olen ollut sekä ohjausryhmän jäsenenä että kokemusasiantuntijana.

Hallitustyöskentelyssä haluan edistää lapsikuolemaperheiden edunvalvontaa, suruvapaata sekä lapsen kuoleman kohdanneiden ymmärrystä ja palveluita.

 

Varajäsenet:

Heidi Kjelin

Käpy on ollut minulle tärkeä vuodesta 2003, kun menetin esikoispoikani Miklaksen. Silloin kävin tapahtumissa ja tapasin paljon käpyläisiä yksityisesti, mutten juuri osannut itse antaa mitään. Kun menetin toisen poikani Valon 2019, halusin mukaan Kävyn toimintaan konkreettisemmin ja kouluttauduin vertaistukiohjaajaksi. Myöhemmin olen ollut myös Surevan kohtaamisen -toiminnassa mukana ja ohjannut ryhmiä vertaistukilomilla. 

Mulle erityisesti sydämellä on vanhat kävyt, ne joiden menetyksestä on jo aikaa ja jotka silti antavat aikaansa Kävylle erilaisten vapaaehtoistöiden muodossa. Yhdistämällä uutta ja vanhaa saadaan turvallisia surun kokemuksia, joissa jokainen tunne ja kokemus on arvokas ja tärkeä koettava. 

Koen että hallituksessa voin ajaa kenttätason asioita, tuoda esiin juttuja, joita kentällä pohditaan ja joihin haluttaisiin muutosta. 

 

Pirjo Laitila

Olen kuuden aikuisen lapsen vanhempi Kemistä, ja neljäs lapseni menehtyi kätkytkuolemaan vuonna 1990 ollessaan vasta kahden kuukauden ikäinen. Käpy-yhdistys perustettiin seuraavana vuonna, ja liityin mukaan heti sen alkumetreillä. Osallistuimme perheviikonloppuihin, ja myöhemmin toimin tukihenkilönä muille saman kokeneille. Poikani kuoleman jälkeen kouluttauduin ensihoitajaksi, ja työ vei mukanaan, jolloin yhdistystoiminta jäi hetkeksi taka-alalle.

Myöhemmin suoritin kriisityön maisterin opinnot, ja laadin Mieli ry:lle Oulun kriisikeskukselle oppaan Hädän hetkellä ja sen yli. Tämä opas annetaan potilaille, omaisille sekä muille, jotka ovat kokeneet järkyttäviä tilanteita. Ensihoitajan työssä kohtaan usein potilaita, heidän läheisiään sekä silminnäkijöitä ja tiedän omakohtaisesti, kuinka merkittävää tuki ja ohjaus ovat kriisin ensi hetkellä.

Nyt minulla on jälleen mahdollisuus keskittyä yhdistystoimintaan ja hallitustyöhön. Koen tärkeäksi olla mukana kehittämässä ja vahvistamassa tukea lapsikuolemaperheille ja yksilöille, jotka joutuvat kohtaamaan suuren surun.

Toinen sydäntäni lähellä oleva asia on siirtää tietoa ensihoitajille, jotka kohtaavat ensihoitotehtävillä lapsensa menettäneen yksilön tai perheen. Kokemukset ja tutkimukset ovat osoittaneet, että kriisin alkuvaiheessa annettu tuki ja ohjaus vaikuttavat merkittävästi surun käsittelyn ja toipumisen etenemiseen myöhemmin. Tämä korostaa ensivaiheen toimien tärkeää roolia niille, jotka kohtaavat suuren menetyksen.