Saa romahtaa

Vauvamme kuoleman jälkeen tuli muutamien kuukausien ensishokin jälkeen aika, jolloin yritin viimeiseen asti jaksaa. Jaksaa seistä omilla jaloillani ja hymyillä, vaikka sisältä olin ihan hajalla. 

Kunnes sain psykologiltani parhaan neuvon jonka tuossa tilanteessa voi saada: Saa romahtaa. Saa vajota lattialle itkemään ja myöntää ettei jaksa nyt yhtään mitään.

Jatkuvan jaksamisen sijaan olikin tosi vapauttavaa antaa itselleen lupa hajota. Ihan kuin koko keho olisi huokaissut helpotuksesta ja rentoutunut.

En usko että olen ainoa, jolle tämä on tarpeellinen muistutus.
Saa romahtaa.

Saa romahtaa

Olla vihainen siitä
minkä maailma vei
mitä ei koskaan tullutkaan
tai mille sydän huusi ei.

Huutaa ulos se kaikki
mikä saa painumaan kasaan
antaa kyynelten viedä
se mitä ei jaksa kantaa.

Saa
romahtaa

ja sen jälkeen
entistäkin kauniimmin
voi palasensa kasata uudestaan.

 

Teksti ja runo on kirjoittajan luvalla poimittu Facebookissa olevalta runosivulta:
Sinä olet minun kaunein runoni.