Surun tila työelämässä

– Kyselytutkimus nostaa esiin surevien vanhempien epätasa-arvoista asemaa

Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan vanhemmat ovat epätasa-arvoisessa asemassa, kun he palaavat työelämään lapsensa kuoleman jälkeen. Myötätuntoisesta suhtautumisesta ja joustoista on apua, mutta niiden toteutuminen on vaihtelevaa. Yksi ratkaisu käytäntöjen tasapuolistamiseksi voisi olla lakisääteinen suruvapaa.

Kalle Nikander tutki tänä keväänä hyväksytyssä yhteisöpedagogin YAMK-opinnäyte­työssään Surun tila työelämässä, miten lapsensa menettäneet vanhemmat ovat kokeneet työhön paluun lapsensa kuoleman jälkeen ja millaista tukea he ovat saaneet työpaikalla. Kyselyyn vastasi 64 vanhempaa, jotka olivat palanneet työelämään lapsensa kuoleman jälkeen. Kyselyssä nousi esiin myötätunnon tarve työelämässä. Merkitystä oli myös taidoilla kohdata sureva, jollaisiin kuuluu mm. rohkeus kohdata.

Nikanderin mukaan tämä kysely ja aiempi tutkimus osoit­tavat, että työhön paluussa olennaista ovat myötätuntoinen suhtau­tuminen ja erilaiset joustot työajas­sa, -olosuhteissa ja -tehtävissä sekä yksilöllinen tuki. Lähes 24 % kyselyn vastaajista kertoi, ettei työnantaja tarjonnut mitään tukijärjestelyjä, vaikka vastaajat olisivat niitä tarvinneet. Yleisimmät työnantajan tarjoamat tukimuodot olivat osa-aikainen sairausloma (29 %), työtehtävien uudelleenjärjestely (25 %) ja joustot työajoissa (22 %).

”Työnantajani oli aivan ihana ja kysyi, miten haluan asian hoidettavan ja sanoi, että saan kaiken mahdollisen tuen, mitä tarvitsen.”
(Lainaus aineistosta: Mitä muuta tukea työnantajasi/esihenkilösi tarjosi? lisätietoja)

”Kolmikanta järjestettiin koska vaadin sitä. Edes työterveyslääkäri ei ollut valmis sitä automaattisesti järjestämään. Hänen mielestään minun piti kokeilla työntekoa täysillä tunneilla työnkuvaani muokkaamatta/keventämättä. Kuukauden jaksoin joka päivä itkien ja hammasta purren. Vasta kun jäin sairauslomalle asia järjestyi.”
(Lainaus aineistosta: Mitä muuta tukea työnantajasi/esihenkilösi tarjosi? lisätietoja)

”Ei mitään tukea työnantajan suunnalta, ei ainuttakaan soittoa työterveyshoitajalta siellä käynnin jälkeen. Jäin ns. yksin työnantajan puolelta ja ajattelin, että on vain selviydyttävä.”
(Lainaus aineistosta: Mitä muuta tukea työnantajasi/esihenkilösi tarjosi? lisätietoja)

Kun vertaa jotain tukea saaneita niihin, jotka eivät ole saaneet mitään tukea, voi Nikanderin mukaan huomata tukijärjestelyjen merkityksen. Esimerkiksi selvästi suuremmalla osalla tukea saaneista ei ollut työelämässä tapahtunut muutoksia lapsen kuoleman jälkeen verrattuna niihin, jotka eivät olleet saaneet tukea. Niistä, jotka eivät olleet saaneet mitään tukea, useampi oli esimerkiksi vaihtanut työpaikkaa tai jäänyt työttömäksi. (ks. kaaviokuva 1). Työelämässä on luonnollistakin siirtymää. Tässä ryhmien ero on hänen mukaansa kuitenkin pienestä otoksesta huolimatta niin selkeä, että jonkinlainen yhteys tukijärjestelyillä ja työelämän muutoksilla on olemassa.

Töistä poissaolo tarpeellista mutta ei aina mahdollista

Jotain tukea saaneista 69 % oli ollut sairauslomalla ennen työhön paluutaan ja ei mitään tukea saaneista 40 %. Työhön paluun jälkeen pidettyjen sairauslomien osuus tasoittui molemmissa 30 prosentin tuntumaan. Tukea saaneista suurempi osa oli ollut sairauslomalla alkuvaiheessa, mutta 36 % (vs. 0 %) ilmoitti, että ei ole työhön paluun jälkeen ollut poissa töistä eikä kokenut sitä tarpeelliseksi. Vastaavasti niistä, jotka eivät olleet saaneet mitään tukijärjestelyjä, 50 % (vs. 14 %) ei ollut ollut poissa töistä mutta olisi kokenut sen tarpeelliseksi. (ks. kaaviokuva 2.)

Osasairausloman merkitys nousi useissa eri kysymyksissä merkitykselliseksi joustavaksi tekijäksi, joka kevensi työhön paluuta. Usein koettiin, että voimavarat eivät riitä täysiaikaiseen työhön paluuseen. Osa-aikaisena pysyi kuitenkin työelämässä ja -yhteisössä kiinni.

Suruvapaa sairausloman sijaan

Kun kysylyssä kysyttiin: Olisiko suruvapaasta ollut sinulle hyötyä, miten?, yli 81 % (n = 59) vastaajista olisi kokenut sen hyödylliseksi. Näistä yli puolet mainitsi, että sairausloman hakeminen oli tavalla tai toisella ongelmallista ja suruvapaasta olisi ollut siinä apua.

”Se olisi vähentänyt henkistä stressiä ja kuormitusta siitä, että joutuu vaatimaan ja perustelemaan miksi ei ole työkykyinen ja miksi tarvitsee osasairaspäivärahaa. Se myös auttaisi siinä ettei tarvitsisi mielenterveysdiagnoosia sairasloman saantiin.”
(Lainaus aineistosta: Olisiko suruvapaasta ollut sinulle hyötyä, miten?)

”Lähdin sairausloman pelossa aivan liian aikaisin takaisin töihin ja jatkamaan opintojani. Tämä johti myöhemmin useisiin sairauslomajaksoihin.”
(Lainaus aineistosta: Olisiko suruvapaasta ollut sinulle hyötyä, miten?)

Nikanderin mukaan suruvapaa voisi olla yksi ratkaisu, jolla läheisensä menettäneiden kohtelua työelämässä saadaan tasa-arvoistettua. Hänen mielestään suruvapaa antaisi tasapuolisemman mahdollisuuden ottaa aikaa suruun. Ennen kaik­kea se tunnustaisi surun merkityksen yhteiskunnallisella tasolla.

Kyselyssä suruvapaaehdotus sai kritiikkiä siitä, että se koskee vain alaikäisen lapsen menettäneitä. Silloin kun vastaajat kokivat, että suruvapaasta ei olisi ollut hyötyä heille, he perustelivat sitä tyypillisesti esimerkiksi sillä, että perhevapaa, sairausloma tai osasairausloma oli heille riittävä.

 

Kalle Nikanderin opinnäytetyö Surun tila työelämässä: Kyselytutkimus työhön paluusta lapsen kuoleman jälkeen on luettavissa Theseus.fi-palvelussa.

 

Teksti: Hanna Lappalainen / Kalle Nikander

Kuva: Joona Kotilainen / Kuvia Suomesta