Kuolleena syntyneen lapsen rekisteröinti- ja nimeämisoikeus

Toggle

Taustaa

Suomessa syntyy kuolleena lähes 200 lasta vuodessa raskauden kestettyä vähintään 154 päivää.

 

Nykykäytänteet

Päivitetty 28.11.2025

Kuolleena syntyneen lapsen sureminen on usein äänioikeudetonta surua, jolla ei katsota olevan sosiaalista oikeutusta. Vanhemmat eivät voi nimetä lastaan virallisesti, eikä lapsesta jää tietoa väestötietojärjestelmään. Tämä käytäntö ei tue vanhempia heidän surussaan. Näitä lapsia ei ikään kuin ole olemassa, vaikka he ovat täysipainoisesti läsnä vanhempiensa elämänhistoriassa.

Tietoa lapsesta ei voida rekisteröidä väestötietojärjestelmään, sillä lapsesta ei kirjoiteta syntymätodistusta eikä hän voi saada henkilötunnusta.

Kuolleena syntyneestä lapsesta kirjoitetaan vain kuolintodistus, ja tieto kuolleesta lapsesta kirjataan ainoastaan synnyttäneen vanhemman potilastietoihin sairaalassa.

Väestötietojärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen (128/2010), 32 §:n mukaan terveydenhuollon toimintayksikön, jossa synnytys on tapahtunut, on ilmoitettava väestötietojärjestelmään vain elävänä syntyneestä lapsesta.

Tästä huolimatta kuolleena syntynyt lapsi luo oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen vanhemmille:

• Kuolleena syntyneen lapsen hautaamiseen sovelletaan hautaustoimilain säännöksiä eli vanhemmat ovat velvollisia hautaamaan lapsensa. Hautaustoimilaissa (457/2003) säädetään ihmisen ruumiin hautaamisesta ja tuhkaamisesta ja laissa puhutaan vainajasta (vaikka lasta ei väestötietojärjestelmän mukaan ole olemassa).
• Lapsen syntyessä kuolleena vanhemmilla on Sairausvakuutuslain (1224/2004) 9 luvun §14 mukaan oikeus raskaus- ja vanhempainpäivärahaan. Lapsen synnyttänyt vanhempi voi saada raskaus- ja vanhempainrahaa yhtäjaksoisesti 105 arkipäivää. Edellytyksenä on, että raskaus on kestänyt vähintään 154 päivää (22 raskausviikkoa). Lapsen toinen vanhempi voi saada vanhempainrahaa enintään 25 arkipäivää (lapsen kuolinpäivä + sitä välittömästi seuraavat 24 arkipäivää). Kela saa tarvitsemansa tiedot äidin raskaudenseurantaan liittyvän tietojärjestelmän kautta.
  Kela: https://www.kela.fi/lapsiperheet-erityistilanteet#lapsi-kuolee

Joskus henkilötunnuksen saaminen voi olla vain minuuteista kiinni: jos lapsi syntyy elävänä mutta kuolee pian syntymän jälkeen (esimerkiksi vain minuuttien päästä), sairaala ilmoittaa tiedon elävänä syntyneestä lapsesta suoraan väestötietojärjestelmään ja syntymätietojen rekisteröimisen yhteydessä. Digi- ja väestötietovirastossa lapselle merkitään väestötietojärjestelmään henkilötunnus. Digi- ja väestötietovirasto: https://dvv.fi/henkilotunnus

 

Nykykäytänteiden ongelmat

• Kuolleena syntyneiden lasten vanhemmat kokevat suurena epäkohtana sen, että kaikkia lapsia ei haluta osaksi yhteiskunnan historiaa, vaan he ovat olemassa vain vanhemmilleen.
• Lapsen synnyttyä kuolleena suru on usein näkymätöntä surua. Surun käsittely vaikeutuu, jos lasta ei saa rekisteröidä ja nimetä ”eikä hän ole olemassa” muille kuin vanhemmilleen. Vanhemmat mieltävät yleensä kuolleena syntyneen lapsen samalla tavalla lapsekseen kuin elävänä syntyneen lapsen, ja laskevat hänet mukaan perheensä lapsilukuun.
• Monet kuolleen lapsen vanhemmat ovat virallisissa tiedoissa lapsettomia, jos heillä ei ole eläviä lapsia, sillä vanhemmuus ja lapsen kuolema eivät näy kaikkien vanhempien rekisteritiedoissa. Kuolleen lapsen vanhemmuus alkaa kuitenkin lapsen kuoltua, jolloin lapsettomaksi määrittely koetaan loukkaavana.
• Kuolleena syntyneen lapsen vanhemmille on raskasta selittää omaa tilannettaan kerta toisensa jälkeen esim. terveyspalveluissa. Vanhempi ei välttämättä aina jaksa mainita kokemustaan palveluissa asioidessaan, jolloin tarpeenmukaisen avuntarpeen tunnistaminen vaikeutuu ja tuen saaminen viivästyy. Tämä on haaste etenkin isien ja muiden ei-synnyttäneiden vanhempien kohdalla.
• Kaikki tavallisuudesta poikkeavat käytännöt viestivät epäsuorasti sitä, ettei kuolleena syntynyt ole samassa asemassa ja samanarvoinen kuin muut lapset. Esimerkiksi kuolleena syntyneen lapsen nimeä ei aina lueta seurakunnissa jumalanpalveluksissa ja pyhäinpäivänä, sillä lasta ei ole ehditty kastaa. Vanhemmat kokevat tämän loukkaavana, eikä se lohduta heitä surun keskellä.
• Kuolleena syntyneet lapset eivät ole virallisesti osana sukunsa ja perheensä historiaa. Esimerkiksi sukututkimuksen tekijät eivät myöhemmin tule löytämään näistä lapsista mitään tietoa. 
• Tämänhetkisen käytännön takia seurakunnillakaan ei ole perhekohtaisia tietoja siitä, kuuluuko joidenkin vanhempien perheeseen myös kuolleita lapsia. Ennen rekistereiden digitalisoitumista seurakunnissa oli käytössä jokaiselle perheelle oma ”perhelehti” (väestökirjanpito), johon kirjattiin myös tiedot kuolleista lapsista. Digitalisaation myötä tämä kirjausmahdollisuus on poistunut.
• Hautaustoimilain (457/2003) luvun 5, 12 § mukaan hautausmaan ylläpitäjän on pidettävä rekisteriä, josta ilmenevät muun muassa vainajan sukunimi ja etunimi sekä syntymäaika tai henkilötunnus. Kuolleena syntyneen lapsen kohdalla tähän rekisteriin merkitään henkilötunnuksen puuttuessa vain lapsen äidin sukunimi sekä päivämäärä, jolloin lapsi on syntynyt, ja tieto siitä mihin kuolleet lapset on haudattu. Sukuyhteys on siis vain äitiin, jonka nimellä hautapaikka on rekisteröity. 
• Voidaan ajatella, että ihmisyksilön elämä alkaa hedelmöittymisestä. Vauvan sydän sykkii ja hän tekee kohdussa kuperkeikkoja. Myös raskauden keskeyttämisestä säädetään lailla (laki raskauden keskeyttämisestä 239/1970), eikä raskautta voi keskeyttää tiettyjen raskausviikkojen jälkeen. Jos lapsi kuolee ennen syntymää, häntä ei silti yhtäkkiä olekaan virallisesti ollut olemassa. 
• Tällä hetkellä henkilötunnus muodostuu mm. syntymäajasta, ja kuolleen lapsen kohdalla tätä on pidetty yhtenä esteenä henkilötunnuksen myöntämiselle. Tämä ei ole kestävä perustelu, sillä kaikilla kuolleena syntyneillä lapsilla on päivä, jolloin he ovat syntyneet (mutta heistä ei kirjoiteta syntymätodistusta). Tälläkin hetkellä viranomaiset joutuvat tekemään keinotekoisia tunnuksia mm. henkilöille, jotka tulevat Suomeen ilman henkilöllisyys- tai matkustusasiakirjoja, eikä heidän tarkasta syntymäajastaan ole tietoa. Kuolleena syntyneiden lasten kohdalla syntymäaika on aina tiedossa, eikä päivämäärää tarvitsisi keksiä. Mikäli lapsi kuolee samana päivänä kuin on syntynyt, hänelle merkitään sama syntymä- ja kuolinpäivä. Tämän pitäisi olla mahdollista myös kuolleena syntyneen lapsen kohdalla.
• Kun ihminen kuolee, hänen tietonsa jäävät väestötietorekisteriin. Näin ollen väestötietorekisterissä on muidenkin kuolleiden henkilöiden tietoja. Kuolleena syntyneen lapsen tietojen ei pitäisi olla ongelma rekisterissä.

 

Rekisteröinti- ja nimeämisoikeus kuolleena syntyneelle lapselle (ehdotus)

Käpy Lapsikuolemaperheet ry pitää tärkeänä, että kuolleena syntyneet lapset voidaan rekisteröidä ja nimetä virallisesti. Tällöin kuolleen lapsen arvostus näkyisi yhteiskunnassamme.

Jotta vanhemmat voisivat nimetä lapsensa virallisesti, näemme tärkeänä, että jatkossa 

• kuolleena syntyneelle lapselle* myönnetään syntymätodistus (syntymäajaksi merkitään synnytyksen ajankohta)
• tieto kuolleena syntyneestä lapsesta voidaan ilmoittaa väestötietojärjestelmään ja syntymätietojen rekisteröimisen yhteydessä lapsi saa järjestelmässä henkilötunnuksen.
• tiedot lapsesta näkyvät kaikkien vanhempien tiedoissa
• lapsen vanhemmat voivat halutessaan ilmoittaa lapsen nimen Digi- ja väestötietovirastolle.  

*kohtukuolema ja myöhäinen raskaudenkeskeytys (raskauden kesto yli 22 viikkoa tai lapsen paino yli 500 g)

Tämä edellyttäisi muutoksia lainsäädäntöön:

Valtioneuvoston asetus väestötietojärjestelmästä (128/2010)

Laki väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista (661/2009)

Lisäksi tulisi selvittää, mitä muita oikeusvaikutuksia kuolleena syntyneen lapsen virallisen nimeämisoikeuden myöntämisellä olisi ja mitä mahdollisia muita säännöksiä olisi tarkistettava.

 

Nykyinen lainsäädäntö

Väestötietojärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen (128/2010), 32 §:n mukaan terveydenhuollon toimintayksikön, jossa synnytys on tapahtunut, on ilmoitettava elävänä syntyneestä lapsesta väestötietojärjestelmään.

Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista säädetyn lain (661/2009) 24 § 1 mom 3-kohdan mukaan rekisterinpitäjällä on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada tietoja väestötietojärjestelmän tietojen ylläpitoa ja muuta käsittelyä varten äidiltä tai siltä, jonka hoidossa lapsi on, tieto elävänä syntyneestä lapsesta, jos tietoa lapsen syntymästä ei ole toimitettu terveydenhuollon toimintayksikölle tai ammattihenkilölle.

Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista säädetyn lain (661/2009) 11 §:n 1 momentin mukaan henkilölle on annettava henkilötunnus, kun hänen tietonsa talletetaan ensimmäisen kerran väestötietojärjestelmään. Henkilötunnus annetaan automaattisesti väestötietojärjestelmästä. Lain 11 §:n 2 momentin mukaan henkilötunnus muodostuu syntymäajasta, yksilönumerosta ja tarkistusmerkistä. Yksilönumerolla erotetaan samana päivänä syntyneet henkilöt toisistaan ja se sisältää tiedon henkilön sukupuolesta.

 

Muutosehdotukset

Väestötietojärjestelmästä annetun valtioneuvoston asetuksen (128/2010) 32§:ää sekä Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista säädetyn lain (661/2009) 24 § 1 momenttia on muutettava siten, että ilmoitus lapsen syntymästä on tehtävä myös lapsesta, joka on syntynyt kuolleena raskausviikosta 22 eteenpäin. Lapsen synnyin- ja kuolinpäiväksi merkittäisiin sama päivä, ja muutoin prosessi toimisi samoin kuin elävänä syntyneen mutta heti syntymän jälkeen kuolleen lapsen kohdalla.

Mikäli henkilötunnuksen myöntäminen ei ole mahdollista kuolleelle lapselle sen sisältämien tietojen vuoksi:
Väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista säädettyä lakia (661/2009) 11§:ää olisi muutettava niin, että jatkossa henkilötunnus ei sisältäisi syntymäaikaa. Tunnus olisi esim. täysin satunnainen lukusarja, ja henkilöllisyys rakentuisi tunnukseen liitettävien tietojen myötä, kuten valtiovarainministeriön 2020 asettamassa henkilötunnuksen uudistamista koskevassa hankkeessa esitettiin vaihtoehdoksi henkilötunnusten riittävyyden varmistamiseksi.

Lisäksi valtioneuvoston asetuksen väestötietojärjestelmästä (128/2010) 7§:ää tulisi muuttaa lisäämällä perheoikeudellisesta asemaa koskeviin tietoihin ja järjestelmään talletettavaksi muiden tietojen ohella tieto siitä, että
10) Lapsi on syntynyt kuolleena. 
Tämä tieto kirjattaisiin kuolleena syntyneen lapsen synnyttäjän ja tämän aviopuolison osalta väestötietojärjestelmään siitä eteenpäin, kun raskaus on kestänyt 154 päivää. Ei-synnyttävän vanhemman, joka ei ole avioliitossa lapsen synnyttäjän kanssa, osalta tietoa kirjattaisiin väestörekisteriin, mikäli toinen vanhempi on tiedossa ja antaa tähän suostumuksensa, tai mikäli vanhemmuus on vahvistettu ennakollisesti neuvolassa ennen lapsen kuoleman toteamista. 

Lähteet:

https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/128

https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2009/661

 

Kysymyksiä ja vastauksia kuolleena syntyneen lapsen virallisesta rekisteröinti- nimeämisoikeudesta

Mikä merkitys rekisteröinti- ja nimeämisoikeudella olisi?

• Kun tieto kuolleena syntyneistä merkittäisiin väestötietojärjestelmään, molempien vanhempien yhteys lapseen tulisi näkyväksi. Tällä olisi merkitystä vanhempien menetyksestä johtuvan avuntarpeen tunnistamisen ja palvelujen tarjoamisen kannalta. Tämä helpottaisi esim. terveyspalvelujen toimintaa, kun vanhemmuus ja lapsen kuolema näkyisivät suoraan henkilöiden rekisteritiedoista.
• Virallisella rekisteröinti- ja nimeämisoikeudella tunnustettaisiin kuolleena syntyneiden lasten ihmisarvo, ja heidän olemassaolonsa tulisi näkyvämmäksi yhteiskunnassamme. Virallisen nimeämisen mahdollistaminen olisi tärkeä myötätunnon osoitus yhteiskunnalta lapsen kuoleman kokeneita kohtaan.
• Virallinen rekisteröinti- ja nimeämisoikeus varmistaisi yhdenvertaisuuden toteutumisen suhteessa muihin lapsiperheisiin ja vahvistaisi lapsen kuoleman kokeneiden vanhempien kokemusta omasta vanhemmuudestaan.
• Muutoksella olisi suuri myönteinen vaikutus kuolleena syntyneiden lasten vanhempien suruprosessiin ja menetyksen käsittelyyn, sillä on tärkeää, että kuolleesta lapsesta voidaan puhua nimellä. Myös kohdussa oleva vauva on todellinen ihminen, jota on lupa surra ja jota voi kutsua nimeltä.
• Vaikka epävirallinen nimeäminen on jo nyt mahdollista, virallinen nimeäminen ja lapsen tietojen rekisteröinti väestötietojärjestelmään olisi vanhemmille äärimmäisen tärkeää em. syistä.

Tulisiko nimeämisoikeus kalliiksi yhteiskunnalle?

Raskausviikon 22 jälkeisiä kohtukuolemia tapahtuu Suomessa vuosittain noin 150 ja myöhäisiä keskeytyksiä noin 50, joten muutoksella ei olisi merkittäviä kustannusvaikutuksia lakimuutosten jälkeen.

Käsittelemätön ja piilotettu suru sen sijaan lisää yhteiskunnan maksettavaksi tulevia kustannuksia:

Vanhempien suruprosessia vaikeuttaa se, että kuolleena syntynyttä lasta ei kaikilta osin tunnusteta lapseksi ja sitä kautta sekä vanhempien että sisarusten suru on ns. äänioikeudetonta, joka ei saa yhteiskunnassamme sosiaalista hyväksyntää. Tämä voi johtaa tukahdutettuun ja vaiettuun suruun, joka yksilötasolla aiheuttaa ongelmia. Käsittelemätön suru aiheuttaa myös kansantaloudellisesti mittavia seurauksia, sillä sosiaalisen tuen saaminen on surevien selviytymisprosessissa ensiarvoisen tärkeää.

Lähde: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2000

 

Lapsen menettäneiden ja ammattilaisten kokemuksia nimeämisoikeuden puuttumisesta

On ikävää, että lapselle tehtävä ruumiinavaus ”tehdään äidille” koska toimenpide on kirjattu äidin henkilötunnukselle (koska lapsella ei ole henkilötunnusta). Haluaisimme kohdella kaikkia vauvoja yksilöinä. Olemme yrittäneet ratkaista ongelmaa käyttämällä väliaikaista henkilötunnusta. Siitä tuli kuitenkin hankaluuksia uudessa tietojärjestelmässä; väliaikaista henkilötunnusta käyttäessämme emme pystyneet yhdistämään lapsen tietoja äidin tietoihin.
-Patologi-

En voi hyväksyä nykykäytäntöä, jonka mukaan lapseni päätyy pelkästään numerona lasten kuolinsyytilastoihin
-vanhempi-

Käpy ry:lle vuonna 2021 tehdyn opinnäytetyökyselyn vastaukset (n = 39) puoltavat viestiä, jota yhdistys on muutenkin saanut jäseniltään jo vuosien ajan: Kyselyn tulosten mukaan vanhemmat kokivat kuolleen lapsensa osaksi perhettään ja lapsilukua. He kokivat virallisen nimeämättömyyden loukkaavana, lapsen ihmisarvoa alentavana asiana, joka toi näkymättömälle surulle lisätaakkaa. Vanhemmilla oli tunne, että yhteiskunta halusi salata, jopa unohtaa nämä kuolleena syntyneet lapset. Kuolleena syntyneiden lasten kirjaaminen väestötietojärjestelmään auttaisi vanhempia heidän surussaan ja vahvistaisi heidän kokemustaan omasta vanhemmuudestaan. Myös kohdussa oleva vauva on todellinen ihminen, jota on lupa surra ja jota voi kutsua nimeltä.  

Lähde: https://www.theseus.fi/handle/10024/493380