Uusi hallitus esittäytyy
Vuosikokouksessa 9.4. yhdistyksemme sai uuden hallituksen. Pitkäaikainen puheenjohtaja Leena Vilkka luopui luottamustehtävästään – sydämelliset kiitokset Leenalle suuresta ja hienosta työstäsi Käpy ry:n hyväksi! Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin aiemmin hallituksen jäsenenä toiminut Krista Nuutinen. Hallituksen jäseniksi valittiin Tuuli Lahti, Ulla Dahl, Jenni Mäenpää, Sonja Vuorela, Marjut Hartikainen sekä Ullamari Vuokkomaa. Varajäseniksi valittiin Taina Kalliokoski ja Eine Auer. Tervetuloa niin uusille kuin vanhoillekin hallituslaisille!
Krista Nuutinen, hallituksen puheenjohtaja
Olen kahden lapsen äiti Helsingistä, filosofian maisteri, nykyiseltä ammatiltani henkilöstön kehittäjä ja osaamistaustaltani yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuusasiantuntija.
Perheeni on ollut Käpy Lapsikuolemaperheet ry:n ainaisjäsen huhtikuusta 2016 lähtien, kun toinen lapsemme Helka kuoli pian syntymän jälkeen odottamattomasti ja selittämättömästä syystä.
Olen ollut Käpyn hallituksen jäsen keväästä 2020 alkaen. Hallituksessa olen toiminut myös edunvalvonta-työryhmässä. Lisäksi Käpyssä olen toiminut vertaistukihenkilönä ja verkkovertaisryhmän ohjaajana. Myös Surevan kohtaaminen -toiminnassa olen ollut sekä ohjausryhmän jäsenenä että kokemusasiantuntijana. Olemme perheenä osallistuneet Käpyn perheleirille, kohdennettuun tapaamiseen sekä tuettuun lomaan. Käpyn toiminta vertaistuen järjestämisessä kuolleen lapsen vanhemmille ja perheille on mielestäni todellista edelläkävijyyttä ja ihmisten elämään ja hyvinvointiin myönteisesti vaikuttamista. Käpy-yhteisössä on turvallinen ja myötätuntoinen paikka kuolleen lapsen vanhemmille ja muille perheenjäsenille.
Yleisesti suruun liittyen minua kiinnostaa yhteiskunnallinen vaikuttaminen, erityisesti surun normalisoinnin ja ymmärryksen lisääminen erilaisissa yhteyksissä – palveluissa, sosiaalisissa tilanteissa sekä työelämässä. Yhteiskunnassa tarvitaan mielestäni yhä enemmän tietoa surevista yksilöistä ja perheistä ja heidän moninaisuudesta sekä surun moninaisuudesta ja lapsen kuoleman kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta vanhempien, sisarusten ja muiden läheisten elämään.
Omaa suruani hoivaan suurkuluttamalla surututkimusta ja -kirjallisuutta sekä luovin keinoin kuten valokuvaamalla ja kirjoittamalla tai luonnonrauhassa, kuten mökillä, oleilemalla. Parasta seuraa Helkan kuoleman jälkeen ovat olleet kaikkein läheisimmät eli puolisoni ja esikoiseni, Käpy-vertaisia unohtamatta.
Nyt olen Käpyssä uudessa roolissa hallituksen puheenjohtajana. Edessä on mielenkiintoinen 2-vuotiskausi, kun saamme olla mukana tekemässä ja toteuttamassa Käpyn uutta strategiaa. Vaikuttamis- ja edunvalvontatavoitteita on hyvä pysähtyä pohtimaan tässä kohtaa. Käpy täytti viime vuonna 30 vuotta. Tässä ajassa lapsikuolemaperheiden saamat palvelut ja tuki menetyksen alkuvaiheessa ja Käpyn tarjoamat tuen muodotkin ovat monipuolistuneet. Silti paljon on vielä tehtävää. Olen surevan vanhemman myötätuntoisella innolla mukana edistämässä Käpy-tavoitteita arvojemme mukaisesti!
Tuuli Lahti
Olen Tuuli, kolmen lapsen äiti Turusta. Keskimmäisemme, Usva, syntyi kuolleena elokuussa 2015 ja muutamaa vuotta myöhemmin löysin tieni mukaan KÄPY ry:n toimintaan. Olen ollut KÄPY ry:n hallituksessa nyt muutaman kauden ajan ja toiminut hallituksen varapuheenjohtajana. Haluan hallitustyöskentelyssä edistää muun muassa lapsikuolemaperheiden edunvalvontaan sekä palvelujärjestelmän kehittämiseen liittyviä asioita.
Ulla Dahl
Perheeseeni kuuluu puoliso sekä lapset tyttö -10, poika -11, enkelityttö -13 sekä poika -14. Käpy ry:hyn liityin heti syksyllä -13 kun teimme geneettisen raskauden keskeytyksen sisäelinpuutosten vuoksi. Olen kouluttautunut tukihenkilöksi, ryhmänohjaajaksi sekä kokemusasiantuntijaksi. Ammatiltani olen sairaanhoitaja. Saattohoito on lähellä sydäntä.
Minua kiinnostaa halu auttaa saman kokeneita sekä tuoda esille geneettistä raskauden keskeytystä. Se kuitenkin vielä nykypäivänäkin aika vaiettu asia. Se on kuitenkin iso päätös jonka vanhemmat joutuvat tekemään.
Hallitustoiminta on kiinnostanut useamman vuoden mutta nyt vasta uskaltauduin mukaan.
Jenni Mäenpää
Olen Jenni Mäenpää. KÄPY ry:n tuki ja vertaistuen tarve tuli osaksi perheemme elämää joulun alla 2014. Esikoispoikamme menehtyi täysin yllättäen 2.5 vuoden iässä aivoverenvuotoon. Ennen sitä päivää ei ollut minkäänlaisia merkkejä siitä, että elämämme tulee muuttumaan täysin vain yhdessä yössä. Alussa vertaisen sanoilla ”minä autan, pystyn auttamaan ja haluan auttaa sinua” oli suuri merkitys selviämisessä. Meidän perhettä tukivat suuresti myös asuinpaikkakuntamme toimiva kriisityö ja tuttu sukulaislääkäri. Heidän ansiostaan saimme apua usealta eri taholta. Muistan, että minulle tuli heti vahva tunne siitä, että me emme ole yksin ja meistä huolehditaan, vaikka me täysin romahtaisimme.
Olen toiminut kokemusasiantuntijana vuodesta 2016 lähtien. Ammattilaisia kouluttamalla olen halunnut edesauttaa sitä, että kaikilla lapsensa menettäneillä on tunne siitä, etteivät he ole yksin. Työskentelen sairaalassa sosiaalityöntekijänä raskaana olevien ja synnyttäneiden parissa. Aiemmin olen työskennellyt lastensuojelussa. Työn kautta minulla on tietämystä kuntien ja järjestöjen palveluista ja tukimuodoista sureville ja tuen tarpeessa oleville. Näen tärkeänä, että kaikki saavat tarvitsemaansa tukea asuinpaikasta tai selviytymiskyvyistään riippumatta.
Sonja Vuorela
Olen Sonja Vuorela, kahden lapsen äiti. Kuopuksemme on kuollut syöpähoitojen jälkeen kroonistuneisiin jälkiseurauksiin. KÄPY ry:n toimintaan tulin mukaan aktiivisesti käytyäni Kävyn kokemusasiantuntijakoulutuksen vuonna 2016. Sen jälkeen olen ollut vuosittain useissa tapahtumissa kertomassa omasta lapsen kuolemasta ja siitä seuranneesta surusta ja sen muuttumisesta. Kokemusasiantuntijana toimessa parasta on, kun omat raskaat kokemukset voi käyttää muiden auttamiseksi. Olen myös HUS:in uuden lastensairaalan kokemusasiantuntija.
Hallitustyössä luodaan linjaukset toteutettavalle toiminnalle. Hallitustyö on mielestäni samankaltaisessa vaikeassa asemassa olevien perheiden aseman helpottamista, jonka itsekin olen kokenut. Järjestön hallitustyö on minulle tuttua Kympin Lapsista.
Hallitustyöskentelystä odotan aktiivista sitoutunutta yhteistyötä hallituksen kesken sekä KÄPY ry:n toimiston työntekijöiden kassa. Mottoni on: oikea asenne, niin asiat sujuvat.
Marjut Hartikainen
Olen 35 vuotias äiti ja vaimo Ylöjärveltä. Perheeseeni kuuluu lisäkseni mieheni sekä neljä lasta (2009, 2012, 2014, 2015). Meidän perheen maailma romahti heinäkuussa 2014, kun odottamamme kolmas lapsi, Lumi-Lilja kuoli kohtuun hieman ennen laskettua aikaa. Tästä alkoi uudenlainen elämä lapsikuolemaperheenä. Vertaisten pariin löysimme Käpy ry :n kautta ja etenkin surumme alussa koimme Facebookissa toimivan ryhmän meille todella tärkeäksi. Alussa voimia ei riittänyt sosiaaliseen kanssakäymiseen, joten tämä vertaisvaihtoehto oli kultaakin kalliimpi.
Itselleni oli tärkeää saada jakaa omaa surua ja menetystä paikassa jonka koin turvalliseksi, ymmärtäväksi eikä kokemukseni tai tunteeni tarvinnut selityksiä. Sekä tunne, että emme ole yksin. Vertaiset antoivat myös toivoa, että elämä kulkee eteenpäin suuresta menetyksestä ja surusta huolimatta. Saimme lisää uskoa, että tämän kanssa on mahdollista oppia elämään.
Hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistyö on sydäntäni lähellä ja ollut lapsuudesta asti osana elämää. Lapsen menetyksen myötä olen saanut paljon tukea vertaisilta ja ehdottomasti haluan antaa oman tarinani, kokemukseni ja tukeni myös muille. Vuodesta 2017 olen myös kirjoittanut henkilökohtaista blogia ja tuottanut sisältöä sosiaaliseen mediaan, jossa olen halunnut tuoda avoimesti esille elämää lapsikuolemaperheenä.
Haluan myös lisätä yhteiskunnassa tietoisuutta ja ymmärrystä yksilöllistä surua ja lapsikuolemaperheitä kohtaan. Vaikuttaa ja olla mukana kehittämässä toimintaa sekä palveluita lapsen kuoleman kokeneiden hyväksi. Edistää hyvinvointia koko perhe huomioiden.
Ullamari Vuokkomaa
Hei, olen Ullamari ja asun Helsingissä. Olen kolmen tytön äiti, ensimmäinen tyttäreni Roosa kuoli juuri ennen syntymää, 10.4.1991 harvinaisen kromosomi poikkeaman vuoksi.
Olimme silloisen mieheni kanssa täysin yksin asian kanssa, saimme kuitenkin toisistamme tukea ja turvaa vaikeana aikana. Silloin ei ollut vielä oikeastaan mitään tukimuotoja tarjolla, ja käpykin perustettiin vasta samana syksynä, en kuitenkaan ajatellut kuuluvani siihen kohderyhmään, koska se oli nimeltään silloin, Käpy ry kätkytkuolema perheiden yhdistys.
Saimme Roosan jälkeen kaksi tervettä ihanaa tyttöä, jotka ovat jo nyt aikuisia.
Myöhemmin vuonna -97 eräillä lapsimessuilla törmäsin kävyn esittelypisteeseen ja tulin kertoneeksi omasta tarinastani. Juttelussamme tuli ilmi, että yhdistys oli laajentanut kohderyhmää ja siitä lähtien olenkin ollut kävyn jäsen. Minusta tuli aika aktiivinen yhdistyksessä, kävin tukihenkilö koulutuksen ja olin myös Käpyn hallituksessa mukana joitain vuosia.
Kouluttauduin myös ryhmänohjaajaksi ja olin perustamassa Helsingin toista Puistolan vertaistukiryhmää. Sitä ohjasin 10 vuoden ajan.
Nyt on vuosia välissä, koska elämä oli hetkistä ja tuntui ettei ollut mitään annettavaa enää.
Aktivoiduin tässä hiljattain asian tiimoilta ja ajattelen, että minulla voisi hyvinkin olla antaa perspektiiviä heille, joilla menetyksestä vain vähän aikaa, ajatuksella siitä, että elämä kantaa vaikka välillä usko siihen voi olla hyvinkin koetuksella.
Taina Kalliokoski, varajäsen
Tulin kuolleen lapsen äidiksi, kun sikiönkehityshäiriöstä kärsinyt esikoiseni kuoli syliini vuorokauden ikäisenä vuoden 2017 lopussa Helsinin Lastenklinikalla. Kuolleen lapsen vanhemmuuteen kasvaminen ja lapsen kuoleman hyväksyminen on ollut kipeä ja vaiheikas prosessi, jossa onnekseni läheiset ovat kulkeneet kannatellen mukana.
Saimme puolisoni kanssa jo teho-osastolta käsiimme Käpy ry:n esitteet, tapasimme vapaaehtoisen sairaalan järjestämässä ensitukiryhmän istunnossa, mutta päädyin omaehtoisesti vertaistukiryhmään vasta paljon myöhemmin.
Nykyään toimin Käpyssä kokemusasiantuntijana sekä vertaistukihenkilönä.
Kaikki kohtaamiset vertaisten kanssa niin ryhmissä, koulutuksissa, luovissa työpajoissa, vapaaehtoisten virkistäytymisviikonlopussa kuin vertaissuhteissa ovat olleet minulle merkityksellisiä, vaikka en vertaistukiryhmän vakijäseneksi solahtanutkaan. Arvostan suuresti Käpyn tekemää työtä vertaistuen välittämisessä, surutiedon levittämisessä ja laajemmin yhteiskunnassa. Ajattelen, että ymmärryksen lisääminen isurua kohtaan on surevien yksilöiden ja perheiden tukemista. Hallituksen uutena varajäsenenä olen ilolla mukana Käpyn työn ja siitä viestimisen tukemisessa ja uuden ideoimisessa sen, mitä vanhemmuudelta ja tutkijan työltä ehdin.
Arkeani Hämeenlinnassa nimittäin rytmittävät paitsi työt Helsingin yliopistossa sosiaalietiikan tutkijana ja opettajana myös elävän ja touhukkaan taaperoikäisen (s. 2020) vanhemmuus sekä esikoisen menettämisen surun hoivailu.
Eine Auer, varajäsen
Esikoispoikamme kuoli kohtuun lasketun ajan kynnyksellä keväällä 1995. Liityin yhdistykseen pari kuukautta myöhemmin. Sain yhdistykseltä paljon apua ja toimin itsekin monissa rooleissa, mm. hallituksessa v.2000-2003. Tämän jälkeen perheen kolmen tytön asiat pitivät kiireisenä ja olen ollut rivijäsenenä osallistuen vain vuosikokouksiin ja -juhliin.
Tämän vuoden vuosikokouksessa tulin – vähän yllättäen – valituksi hallituksen varajäseneksi. Toimintatavat ovat vuosien varrella muuttuneet ja toivon omalta osaltani pystyväni vaikuttamaan yhdistyksen toiminnan kehittämiseen.