Otan osaa suruunne, menetyksistä suurimpaan.

Oheisen musiikkivideon käsikirjoitus hahmottui, kun oman lapsen syntymän ja kuoleman 20. vuosipäivä alkoi lähestyä. Laulun olen tehnyt jo paljon aiemmin, mutta se versioitiin uudestaan tätä videota varten.

Tarjoan videota tukimateriaaliksi teille, menetyksen kokeneille perheille. Toivon, että pystytte ylittämään laulun raflaavan nimen: laulun herkkyys ja kuvamaterian puhuttelevuus yhdisti taas ison joukon niitä, jotka surivat aikoinaan pienokaistamme ja – yllättäen –  niitäkin, jotka olivat vain myötäeläneet tarina kuultuaan sen myöhemmin. Samana vuonna syntyneen sanoin: ”Olenkin usein miettinyt tuota samanikäistä serkkua.”

Me tiedämme, että pienokaisemme elämä sai paljon muutamia elinpäiviään suuremman merkityksen, niin perheessämme, suvussa kuin lähipiirissäkin. Kuten tytön jälkeen syntyneet pojat lapsina totesivat: ”Meillä on niin ikävä Sannia!” Nuo pojat muuten esiintyvät videossa, samoin isosiskonsa ja äitini, naapurin tyttö, sekä poikani edellisestä avioliitosta oman tyttärensä kanssa.

Surutyötänne suuresti kunnioittaen,

Kari Matikainen